United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun on verta vuotanevi, niin silloin sota tulevi; kunp' on vettä vuotanevi, aina rauhassa elämme." Pohjan piika pikkarainen, neiti nöyrä, käskyläinen, pisti pihlajat tulehen, puun valion valkeahan; eip' on verta vuoakana, eip' on verta eikä vettä: läksi mettä vuotamahan, simoa sirettämähän.
Pihlajat, tuomet, sireenit, osaksi jo kukkivina, levittivät samassa tuoksunsa kaikkialle. Valot ja varjot sekaantuivat toisiinsa kirkkaasti viheriällä nurmella rantatien kummallakin puolen, ja päivä kimalteli puitten kosteilla lehdillä ihankuin olisi tullut erikseen jokaisen heidän luoksensa lämmittämään ja kasvattamaan.
Kevät oli tänä vuonna tullut verraten varhain ja kauniita ilmoja oli kestänyt vapunpäivästä asti. Tuomet ja pihlajat olivat täydessä kukassa ja päivänpaisteessa uiskenteleva metsä oli täynnä lintujen laulua. Tänä ihanana päivänä nähtiin Uudeltamaalta Turkuun johtavaa tietä pitkin laahustelevan kaksi kurjaa olentoa.
Nyt oli toinen aika, se jolle luonto lupaa paljon, vaan usein pettää; jolloin pihlajat kukoistavat ja linnut laulavat; jolloin oraat ovat vihantia ja apila nostaa päätänsä nurmesta; se aika jona ei vielä tiedetä tuleeko kohtuulliset sateet ja kohtuulliset poudat eloa edistyttämään vai pitkälliset sateet tai pitkälliset poudat sitä turmelemaan.
Torpassa ei ollut paitsi tarpeellisia ulkohuoneita muuta kuin kaksi asuinhuonetta, nimittäin tupa ja kamari tuvan takana. Asuinhuoneitten ympärillä oli aitaus, ja aitauksen sisäpuolella kasvoivat lehevät pihlajat, nyt täydessä kukoistuksessa.
En, vaikka kohta täytyisikin jättää kotoni ja muualta hakea leipääni. Minä ja Lyyli osaamme molemmat työtä tehdä.» Näin ajatellen Mikki läksi eteenpäin kaunista metsäpolkua, ja surunsa haihtui haihtumistaan, sillä koko luonto hänen ympärillänsä iloitsi. Lintuset laulelivat iloisesti, tuomet ja pihlajat tuoksuivat. Siellä ja täällä näkyi valkea korkealle leimuavan palavista tervatynnyreistä.
Kauniina pilvettöminä päivinä siinti taivahan rannalta vähäinen saari Jolsan saari. Muuta mitään ei tältä taholta nähty kuin merta, aavaa merta. Kartanolta meren rannalle kävi käytävä, jonka tuuheat, korkeat pihlajat varjosivat, ja pitkin joen vartta nähtiin tiheä orjantappura-pensasto, jonka takana kävi polku meren rannalle. Iloista, onnellista oli olla Rytilässä.
Joku vaivaisen näköinen pihlajakin yritti elämään sovinnossa katajain kanssa, mutta niiden sammaltunut parkki kertoi jo lukemattomista ikävuosista, jokainen muisti nuo parinsylen pituiset pihlajat nähneensä siinä ihan samanlaisina hänen muistamansa ajan.
Kukkien terillä liipottelivat perhoset, niiden harvain kukkien, jotka vielä olivat puhjenneet. Tuomet seisoivat lumivalkeissa kukkaisvaipoissaan, ja pihlajat odottivat kohtatulevata kukkimisvuoroaan. Kuusien latvat ja kyljet punottivat niistä helpeistä, joista oli tuleva oksien jatkoa, sekä pienoisista kävyistä.
Koivut ovat nyt keltaiset. Ne näkyvät, nuo pitkät ja heiveröiset, räikeinä havumetsistä. Pihlajat paistavat punaisina ja kirjavina. Alkaa tuulla yhä enemmän.