Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Perillä laajan Karjalan, Vesistä Saimaan pohjoiseen, Näit Höytiäisen kirkkahan Sataisin saarineen. Rannoilla koivut, pihlajat Ja tummat hongat nuokkuivat Katsellen järven syvyyteen, Ja niitty, kumpu vihannoi, Lehdossa karjan kellot soi, Ja töllin savu verkalleen Kohosi kohden pilviä Metsikön rinteessä. Koetti kerran ihminen Vedeltä alaa anastaa Ja etuansa etsien Laineita laskettaa.
Pian auringon punainen pallo kuin irrallaan ui usmassa, joka on syttynyt liekkiin. Tulimereen hevonen ja miesi ilmestyvät niinkuin varjokuvat. Niin äärettömän suurina. Suoraa tietä ne astuvat aurinkoon. Niin tyhjänä. Niin täyteläisnä sentään. Puut kaikki paljaina. Ja linnut poissa. Tie lokaa täysi. Järven laine raskas. Mut punaisina paistaa pihlajat ja oksat ovat hedelmistä raskaat.
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät, joilla neittä neuvotahan, orpoa opetetahan nuoren miehen mieltä myöten, sulhosen syäntä myöten. "Piä herkät hiiren korvat, terävät jalat jäniksen! Niska nuori notkuttele, kaula kaunis kaarruttele kuni kasvava kataja tahi tuore tuomen latva!
Kuusi vuotta oli kulunut, sitte kuin Mikki nuoren vaimonsa kanssa läksi Kuuselan rannoilta, ja aina vielä oli kraataritädin ovi lukossa, ja lukko oli jo varsin ruostunutkin. Huoneen katolla kasvoivat sammaleet, mutta pihlajat pihalla olivat lehevät ja kauniit, niinkuin ennenkin. Linnut visertelivät iloisesti, sillä nyt oli kesäkuun alkupuoli.
Toiset puut noudattivat esimerkkiä; niinpä nuo vaatimattomat seljapensaatkin, jotka seisoivat ihan aidan vieressä ja ensimmäisinä kovina vuosina kestivät kaikkea tuota kurjuutta pohjoistuulelta, nekin elpyivät ja koettivat nostaa pyöreitä latvojaan yhtä korkealle kuin nuoret pihlajat ja poppelipuut, jotka sisempänä kasvoivat.
Mutta sanomattoman ihana on syksy kuitenkin, punaiset pihlajat ja kirjavat haavat seisovat tyynen järven rannalla kasvavien ikuisten vihreäin kuusien rinnalla kun ilta-aurinko niin autuaasti kuin hyvä henki vaipuu yön helmaan ja sanomattoman hieno valaistus leviää yli hiljaisten vesien ja kuihtuneiden rantojen.
Kirkko näytti melkein tavallista pienemmältä, kun sen rajapiirteet alkoivat kadota sakean lumiryöpyn sekaan. Hautuumaan ympärillä kasvavat halavat, pihlajat ja tuomet huojuivat alastomina tuulen mukana etelää kohti.
Jos ma lauluille rupean, Virrentöille työnteleme, Laulan pihlajat pihalle, Tammen keskitanhualle, Tammelle tasaiset oksat, Joka oksalle omenan, Omenalle kultapyörän, Kultapyörälle käkösen; Kun käki kukahtelevi, Kulta suusta kuohahtavi, Vaski leuoilta valuvi, Kultaisehen kuppisehen, Vaskisehen vakkasehen, Ilman maahan vieremättä, Rikoille ripoamatta.
Henrik sanoi käyneensä kerran Kirkkonummella ja Siuntiossa ja että ne paikat olivat hyvin häntä miellyttäneet, että siellä oli ollut hyvin kauniita ja vaihtelevia kumpuja, mainiosti viljeltyjä maita ja jokaisella mökilläkin oli oma pikku puutarhansa, pihalla suuret vaahterat tai pihlajat, istutettuina aivan vaan kauneuden nimessä, mihin suomalaiset ani harvoin panivat mitään arvoa.
Kuin kulkee pursi lehtipurjehin, niin samoo aatokseni salaisin sun luokses, aallon impi ihanin, mi koskaan tenhos miehen mielialaa; ja niinkuin kukkii tuomet, pihlajat, mun povessani tunteet kukkivat, ja niinkuin kohoo kokkovalkeat, niin sulle unelmaini uhrit palaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät