Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Läpi tuiskun kiirehti hän yhä eteenpäin tuntematta pakkasen kovuutta, sillä häntä lämmitti omiensa tapaamisen toivo. Niin joutui mies viimein puolen yön aikana Höytiäisen kanavan lähelle.
Oli tyyni kesäpäivä. Lapsuuteni kodon alla kohosi Höytiäisen kirkas, helmeilevä pinta, josta levisi yksinäinen, juhlallinen Joutsenuksen saari, lapsellisen mieleni kaipaama, tuntematon ja lumottu mielimaailma.
Perillä laajan Karjalan, Vesistä Saimaan pohjoiseen, Näit Höytiäisen kirkkahan Sataisin saarineen. Rannoilla koivut, pihlajat Ja tummat hongat nuokkuivat Katsellen järven syvyyteen, Ja niitty, kumpu vihannoi, Lehdossa karjan kellot soi, Ja töllin savu verkalleen Kohosi kohden pilviä Metsikön rinteessä. Koetti kerran ihminen Vedeltä alaa anastaa Ja etuansa etsien Laineita laskettaa.
Suntio arveli Vellamon tänne helmivyönsä purkaneen. Polku rannalta nousi halki synkän männikön jyrkälle vaaralle. Tämän oli tarun mukaan Siirnitsa tallannut, juomavettään kantaessaan. Höytiäisen kirkas ja viileä vesi oli ollut hänen ainoa juomansa.
Ja pieni ura kaivettiin, Ja varustukset laitettiin, Mut Iki-Turso ilkkuen Se mursi patosen. Kun kala-ukko purressaan Eräänä päivän' istuen Taas Höytiäisen lapsillen Viritti siimojaan; Hän silloin huomas ihmehen; Tuo järvi äsken hiljainen Nyt vieree, juoksee virtanaan. Ei suinkaan! Tää lie unta vaan!
Kiiruusti koppasi Iska vierestään konttinsa ja alkoi laskeutua alas tuota jyrkkää ahdetta, joka on Höytiäisen kanavan toisena sivuna.
Kimaltaen talvipäivän loisteessa riippui kussakin oksassa lukemattomia jäähelmiä, joita syysmyrskyt ensin olivat vaahtovetenä räiskyttäneet puitten latvoihin asti. Ainoasti Höytiäisen rannoilla olen tämmöistä saanut ihailla. Päivä oli mailleen menemäisillään, kun saavuimme saareen.
Iska ei muiden matkustajain tavoin joutanut ihmettelemään sitä suurenmoista rotkoa, jonka valloilleen päässeet vedet ovat raivoissaan repineet Höytiäisen ja Pyhäselän väliin ja jonka pohjassa vieläkin tuon muinoisen Karjalan kaunistuksen, Höytiäisen, vettä parin kyynärän syvyydeltä virtailee Iska ei muistanutkaan koko kanavaa, hän muisti vaan kivuloista pikku Mattiansa ja kiiruhti eteenpäin.
Ja kalastaja ylös päin Katsahti sekä virkkoi näin: Suo Herra, kaikkivaltias, Taas meille apuas? Sä sääsit rajat vesillen. Siis anna tulvan vaieten Tuhoisen tiensä sulkea, Ja kunnialla kulkea! Kun taas ne kedot vihannoi, Nyt joille tulva tuhon toi, Uus Höytiäisen rantamaa Maatamme kaunistaa. "Hyi! huusi Teresia. "Hyi! parkasi Aina. "Mikä nyt?" huudahti iso sisar. "Mato!" kirkasi Teresia.
Lounaan puolelta kaukaa metsän takaa loisti Höytiäisen juhlallinen selkä. Sen toisella puolella välkkyi Viinijärven kirkas pinta ja äärimäisenä taivaan rannalla siinti Outokummun yksinäinen kukkula Liperin pitäjäästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät