United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maa, jonka rannalle Leif Eerikinpoika oli astunut, oli nyt Pohjois-Amerikan itäinen rantamaa. Bostonin kaupungissa on tälle miehelle pystytetty komea muistopatsas. Löytö oli tapahtunut vuonna 1001 j.Kr.
Vaistomaisesti suomalaispojat varoivat kohtaamasta ruotsalaisia, koska oli laajalle levinnyt tieto, että suomalaiset olivat tulleet vihamielisissä aikeissa. He päättivät siis purjehtia edelleen pohjoiseen päin. Vuorotellen he pitivät perää, ja kun yö oli kulunut, he jo olivat ehtineet tuon kauas mereen pistävän niemen ohitse ja heidän edessään oli pitkä, matala rantamaa.
Ja kalastaja ylös päin Katsahti sekä virkkoi näin: Suo Herra, kaikkivaltias, Taas meille apuas? Sä sääsit rajat vesillen. Siis anna tulvan vaieten Tuhoisen tiensä sulkea, Ja kunnialla kulkea! Kun taas ne kedot vihannoi, Nyt joille tulva tuhon toi, Uus Höytiäisen rantamaa Maatamme kaunistaa. "Hyi! huusi Teresia. "Hyi! parkasi Aina. "Mikä nyt?" huudahti iso sisar. "Mato!" kirkasi Teresia.
Lukematon monenkarvainen lintuparvi liikkui niiden oksilla, kun samalla koko rantamaa vilisi mitä erinkaltaisimmista vesilinnuista. Lukematon paljous aluksia ja venheitä ilmoitti vihdoinkin Buenos-Ayresin sataman läheisyyden, jonne pian saavuttiinkin. Astuessaan maihin Thomas ihmisjoukosta suureksi ilokseen kohta huomasi rakkaan enonsa.
Luulen maata häämöttävän vasten päivää tuolla, ko'etan päästä sinne, jotta saisin siellä kuolla; vaan kun saavun lähemmäksi, huomaan nä'yn mä pettäväksi taas on kaikki häilyvätä, hyllyvätä, turhaan etsin rantamaa.
Kaunis on tämä seutu, tämä rantamaa Jönköpingistä Länsigötlannin rajaan: kukkuloita ja laaksoja alinomaa vaihetellen keskenänsä; sieviä maanseutuja, joissa suhisevat koivut ja tammet; ja kaiken tämän lisäksi leviää juhlallinen näkö-ala majesteetilliselle Vetterijärvelle.
Ja entäs tämä sitten: Ja vahtonilja myrskyn Se uurtaa rantamaa, Ja tuska tuima tyrskyn Se rintaa ahdistaa. Myrskyn nilja ja tuskan tyrsky! Ja rannan uurtaminen ja rinnan ahdistus! Mitä niillä oli toistensa kanssa tekemistä? Tämmöstä ja paljo muuta samaan tyyliin seisoi päivälehdessä ja lopussa vielä ivallinen kehotus, että tekiä panisi myrskyineen nukkumaan eikä nousisi ennen kun tyrsky lauhtuu!
Ja hän pureutui vastapainoksi työhön, raataen kuin hurja Isonsuon rantamaa mökkinsä ympäriltä. Eikä puuhaillut ainoastaan omalla suo-osallaan, vaan juoksi ja hääri koko laajalla suolakeudella siitä paisui lopulta suurenmoinen, koko kyläkuntaa koskeva kuivaus- ja raivaussuunnitelma. Siitä huolimatta hän yhä unissaan käveli.
Yht'äkkiä häneltä pääsi ilohuuto. Metsän harvojen puiden välistä havaitsi hän joen ja toisella puolen tunsi hän selvästi Lungin rakennukset. Hän teki viimeisen ponnistuksensa. Venäläinen niinikään. Kyösti kiiti rantamaa pitkin ja hänen piti juuri laskeman joelle, kun hän yhtäkkiä syöksähti päällensä pystyyn jäälle.
Miss' syöksyvi vuorilta virran vyö ja pauhaten paasia vasten lyö, siell' alla sen paateron vaahtoisen on Ahdilla luolansa vilpoinen. Jos suv'yössä rauhaisassa käyt yksin sä rantamaa, niin kuohujen pauhinassa soi laulua hurmaavaa. Se on hän, se on hän, itse Ahti se on, mi kuohuissa laulavi laulelon.