Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, Ja uljuus meissä hohti; Mut vieras kulta lannisti maan Rutiruojat ne maatamme johti! Oi, miks tän päivän nähdä sain, Kun maan he möi ja osti! Ois harmaa pääni vaipunut vain, Kun Bruce ja Wallace kosti! Mut rohkein päin mä huudan näin Ja ken sit' eittää tohti : Maan petos löi ja kultaan möi Rutiruojat ne maatamme johti!
"Ison-vihan hirmu-aallot olivat huuhtoneet maatamme.
Tiedättehän te niin ja mitenkäs ette tietäisi omia tiluksianne? tuon pellon, joka nalkkina pistää Tshepligin'ista ja Malinninaan!... Siinä kasvaa nyt kauraa. Niin no, tuo samainen pelto on meidän, ihan meidän maatamme. Vaari-vainajanne otti sen meiltä pois. Ajaa karautti sinne hevosen selässä, kädellään viittasi: minun on, sanoo, tiluksiani tämä, ja niin ottikin omakseen.
Niin, me olemme näyttäneet liiankin hyvää esimerkkiä, mutta maatamme voisi onnitella siitä, jos meidän hulluutemme joskus muuttuisi tarttuvaksi. Ainoastaan yhtä asiaa täytyy tässä pelätä, ja se on sitä, että ihmiset ovat liian viisaita ja ajattelevia." Marianne kuunteli yhä hymyillen, mutta kyyneleet tulivat hänen silmiinsä.
Ei tarvitse lukea monta sivua, ennenkuin jo on saanut niin paljon viisautta kuin kerralla päähän mahtuukin. Näytteeksi panen tähän muutamia palasia: "Ennen meidän maatamme on jo ollut maa olemassa, jossa hyvin luultavasti on asunut enkeliolentoja ja joka on ollut valtakuntana sillä ylienkelillä, joka sitte lankesi pois Jumalasta ja jonka nimi nyt on saatana.
Hiltu sisko istui perässä ja lauloi kovalla äänellä aivan väärin erästä laulua, jonka nuotista en voinut saada selkoa. En tiedä millä seuduin maatamme kansa olisi musikaalinen, vaan ei ainakaan Hämeessä. Järvillä soudellessaan ja teillä vaeltaessaan laulavat useimmat, vaan ani harvoin oikein; sekä tahti että nuotti ovat yhtä paljon rumennetut, kuin itse säveleet ovat rumia ja kirkuvia.
Läheni häntä Mestari ja pyysi, tien että parhaimman hän meille näyttäis; hän vastannut ei tiedusteluun tuohon, vaan kysyi maatamme ja vaiheitamme. Suloinen Oppahani alkoi haastaa: »Mantova...» Silloin varjo umpimieli tuo paikaltansa ponnahti päin häntä ja sanoi: »Mantova! Ma oon Sordello, sun kansalaises!» Ja he syleilivät.
Ja hyveenä voinette henkivakuutusta pitää, koska tuon tässä juuri mukanani kanttori Huopalan, joka on henkivakuutus-yhtiö Suomen asiamies ja matkustaa ympäri maatamme levittämässä tietoja henkivakuutus-aatteesta, sekä ottamassa vastaan mahdollisesti matkalla saatavia henkivakuutuksia." "Vai niin!" sanoi Risto vilkkaasti.
Rukoile vihollistesi puolesta: Laps heikko olen, tiedän tuon, Mä usein joudun vikaan, Mut kaikille mä anteeks suon, Vaikk' ei he antaisikaan. Ann' anteeks heille Jumala, Heill' armokätes ojenna, Suo laupeutes pikaan. Rukoile isänmaasi puolesta: Maatamme, isänmaatamme Varjele hyvä Luoja, Vahingot, vaarat estele, Ja ahdingoista suojaa.
Tämä osa maatamme on ehkä maailman järvirikkaimpia tienoita. Samalla on siinä tiheässä vaaroja ja kumpuja. Korkeita ja jyrkkiä hiekkaharjanteita kulkee siellä pohjoisesta etelään päin, ja näiden välillä on pitkät sarjat yksityisiä kukkuloita. Niiden väliset laaksot ovat, varsinkin pohjois-Savossa, pieniä ja ahtaita. Soita löytyy viljalti.
Päivän Sana
Muut Etsivät