Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Uusia aina pirumpia veijareita ilmestyi sialle, jos kuinkakin paljon olisi entisiä kiinni saatu ja pois viety, ja yhä suuremmassa määrässä; näyttipä siltä kuin helvetti olisi kitansa aukaissut siltä kohdalta maatamme, josta se olisi pahoja henkiä syösnyt paikkakunnan täyteen. Niin pian paha levenee ja niin suuressa määrässä! Ystäväni!
Sitävastoin oli eroava kenraalikuvernööri monivuotisen oleskelunsa aikana täällä voittanut puolelleen kaikkien myötätunnon, sillä tiedettiinhän, että hän rakasti maatamme ja piti lakejamme ja tapojamme kunniassa ja että hän, missä vain oli voinut, oli aina koettanut edistää maan parasta.
Tosin olimme kauvan kuulleet kuinka sota raivosi maan toisissa osissa, mutta meidän seuduillamme tuntui raskaimmasti se sota, jota käytiin kaukaisissa maissa. Joku tuhat-luku miehiä sai mennä Suomea puolustamaan, samalla kuin ainoasti siitä seudusta maatamme muutamien vuosien kuluessa nostettiin puoli sataa tuhatta, ja lähetettiin vieraille maille.
Tarkemmin jos katsomme, huomaamme me tässä nuoressa miehessä ja hänen iloisissa terveissä maalaiskasvoissaan aikoinaan ylioppilaspiireissä hyvin tunnetun vihastumattoman hyvänpäivän lapsen Ludvig Åkerfeltin, joka nyt oli hyvinvoipa tilanhaltija jossakin lounaisosassa maatamme.
Sillä aikaa pojat reippaasti äkseeraavat ja laulavat: Jos vihollinen rannoillemme metelinkin tois, Ol' valmis häntä pikaisesti pakoittamaan pois! Jos hän uudistaisikin tulonsa ja alkaisi maatamme piirittää, niin Limingassa kumminkin oltaisiin valmiina häntä tervehtämään, sillä nyt ei kukaan pakenisi.
Miss' soluu Tweed ja mereen saa, miss' Sark käy Solwayta kohti, nyt Englannill' on rajamaa, rutiruojat ne maatamme johti! Mitä taistot kaikki ei tehnehet, ei väkivalta ja kettuus, sen aikaan nyt sai lahjukset ja harvain kurjien pettuus. Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, ja uljuus meissä hohti, mut vieras kulta lannisti maan, rutiruojat ne maatamme johti!
Rukous ruumiin ravinnosta. Suo, Herra, meille aina ravinto ruumihin ja leipä kallis lainaa, oi Isä armoisin! Sä kätes avaa, anna myös meille tarpeemme ja armolahjas kanna nyt Suomen kansalle. Suo maasta kasvaa jyvät ja viljan pelloilla, suo vuodentulot hyvät kansalles armosta. Vaan hallan vahingosta sä meitä varjele ja nälkävuodet poista, jotk' uhkaa maatamme.
Mutta aikamme ei sovellu sellaisille toimille paha kyllä. Sinä et voi ajatella, millä kannalla asiat ovat joka puolella maatamme. Melkein joka ainoa käsite on mullistettu ylös-alaisin. Urostöitä tarvitaan, ennen kun kaikki hairahdukset saadaan taas pois raivatuiksi. *Rosmer*. Samaa minäkin luulen. Mutta sellainen työ ei ollenkaan onnistu minulta.
Hän oli ainiaan yhtä hyvä, yhtä hyvää tarkoittava ja yhtä oikeudentuntoinen. Milloin hän joskus oli osallisena meidän maatamme koskevissa neuvotteluissa, näkyi hänessä kyllä harrasta suomalais-isänmaallista henkeä, mutta hänen suuri kohteliasuutensa ja hyvyytensä voittivat hänen lujuutensa. Hänen tahtonsa teräs, joka ei ollut koskaan ollut parasta lajia, oli nyt jo pehmennyt.
Mutta nyt näyttivät kaikki tiet olevan tukossa, sillä koko kaakkoisin kulma maatamme oli jo vihollisen vallassa, joten oli enemmän kuin turhaa lähteä sieltä urkkimaan tietoja Riikan kohtalosta. Ja niin minä en ymmärtänyt muuta kuin raskain mielin jättää lemmittyni Jumalan huomaan, sillä että hän oli vielä elossa, siitä säilyi sydämeni pohjalla pieni varmuuden kipinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät