Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Uusia aina pirumpia veijareita ilmestyi sialle, jos kuinkakin paljon olisi entisiä kiinni saatu ja pois viety, ja yhä suuremmassa määrässä; näyttipä siltä kuin helvetti olisi kitansa aukaissut siltä kohdalta maatamme, josta se olisi pahoja henkiä syösnyt paikkakunnan täyteen. Niin pian paha levenee ja niin suuressa määrässä! Ystäväni!
Päätänsä vaan punoi ja nähtyänsä, ettei asiasta tule sen parempaa selvää, heitti sen ja rupesi rauhallisena tonkimaan pehkuläjää. Sekin ärsytti Manassea ja hän vannoi sialle tosissaan, täydestä sydämestä: »Ja vaikka miten tongi niin en luve... Vaikka koko pahna tongi nurin niin en sano iitä.» Niin he väittelivät. Suurempaa toraa ei toki syntynyt, sillä sika oli kylläinen, kaikkeen tyytyväinen.
Hänen loukkaamansa eivät olleet vaarallisia, jonka vuoksi hän heittäytyi alas Kullneff'in sialle vähän levähtääksensä, ennenkuin seurasi pakenevaa sotajoukkoa, jonka hän tiesi tulevan noutamaan haavoitettuja, ennenkuin se lähti tappelutanterelta. Mutta samassa huomasi Nefnef Paavon. Hän katseli häntä tarkkuudella, hyökkäsi sitte ylös ja tarttui hänen kaulukseensa.
Ja he kulkivat komeimpia katuja; sillä pääasia oli että nähtiin, ja sentähden piti kaiken olla muodikasta ja hienoa, viihtyminen ja mukavuus saivat jäädä toiselle sialle.
Sitten otat ämpärin ja käyt sialle hiukan ruokaa hankkimassa. Eikös se rouva sitä sikaa jo hävitä poiskin, nyt kun joulukin jo tulee? ELVIRA. Tietysti, tietysti, mistä sitä joulukinkkua sitten saataisiin? Huomen aamuna pistetään naku suolaan. HESSU. Nyt kun jouluvieraitakin tulee, saanko minäkin sitten palkkani? Koko vuosipalkanko nyt jo tahdot? Eikös oikein ammota jo aikalailla?
Isä tuli tuomaan sialle ruokaa, näki omansa, ei ollut uskoa silmiänsä, varmistui toki ja vannoi: »Vai tiellä sie syötävä oot ja ehität ihtiis koko yökauven!» Ja varmoin käsin tarttui hän esikoisensa niskaan kiini, veti sen pois pahnasta, antoi tarpeellisen kurituksen takkavihdan tyvellä ja vei tupaan valmistautumaan sille opintomatkalle, jolla hän on kohonnut miltei kaikkia aikalaisiansa ylemmä.
Kun on mailla Mustalainen, On vaalla vartahia, Kun on Tattari talossa, On valehet vallan päällä; Tuossa tullessa tupahan, Kalu julma kainalossa Varsin tappelun varalta. Mitäs äijä äyhkäiseepi? Hevoselle heinät ensin. Akka, mitäs se sanoopi? Siitäkö sialle ruoka, Piimäpytyt itsellensä, Lihat leivät lapsillensa; Siitä villat viimeiseksi, Pellavatkin päälle vielä.
»Metsäkarju on hyvin likeistä sukua sialle», tokaisi mustalainen vastaan, väistämättä sitä terävää silmäystä, jolla Qventin katseli häntä, ja hiukkasenkaan muuttamatta puhetapansa pilkallista välinpitämättömyyttä; »ja niiden tappaminen», lisäsi hän, »on kuitenkin monelle miehelle huviksi, kunniaksi sekä eduksi.»
Rääkätköön ja rasittakoon hän itseänsä kuinka paljon tahansa, ei siitä kumminkaan ole enempää hyötyä kuin jos pukkia lypsäisi, tahi aasilta villoja leikkais, tahi hevoselle heittäisi luita järsittäväksi, että se lihoisi, tahi sialle opettaisi kanteleen soittoa.
Sitte Hämeen Heinrikki Otti heiniä hevosen, Heitti penningit sialle, Otti leivän uunin päältä, Heitti penningit sialle, Otti olutta kellarista, Vieritti rahat siallen. Siinä söivät, siinä joivat, Siinä purtua pitivät; Sitte lähtivät ajhon.
Päivän Sana
Muut Etsivät