Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Mutta tule meidän vuorillemme, missä tymbra lemuaa, meidän varjoisiin öljypuulehtoihimme ja rannoillemme, joita murattiköynnös peittää, niin käy vertausten tekeminen helpommaksi. Täällä sinua odottaa rauha, jommoista et pitkiin aikoihin ole tuntenut, ja sydämet, jotka sinua todella rakastavat. Sinun täytyy viihtyä täällä, sillä sydämesi on ylevä ja hyvä.
Sillä aikaa pojat reippaasti äkseeraavat ja laulavat: Jos vihollinen rannoillemme metelinkin tois, Ol' valmis häntä pikaisesti pakoittamaan pois! Jos hän uudistaisikin tulonsa ja alkaisi maatamme piirittää, niin Limingassa kumminkin oltaisiin valmiina häntä tervehtämään, sillä nyt ei kukaan pakenisi.
Pian sulivat kinokset huhtikuun auringon niitä säteillään suudellessa, ja kuukauden lopulla olivat jo sisimmätkin satamat jääpeitteensä luoneet. Silloin valtasi levottomuus jokaisen ja pelättiin mitä nyt tulisi tapahtumaan kun eivät jäämöhkäleet enää olleet estämässä vihollista meidän rannoillemme lähestymästä.
Pukuna oli hänellä taivaansininen silkkiturkki ja ruusunväriset atlassihousut, ynnä musta samettinen hattu, jonka kuosin tämä kaunis, pohjoisille rannoillemme tullut vieras oli luultavasti löytänyt jostakusta Kentin herttuan rouva vainajan muotokuvasta.
Kaipaan riemulauluja pikkulintujemme, kaipaan aallon loisketta taasen rannoillemme, Joudu jo! Joudu, kevät, sulata talven routa maasta, riennä, kerro mahdista lämmön voimakkaasta! Joudu jo! Ehkä lämpö tunkisi munkin sydämeeni, talven roudat poistaisi Joudu keväimeni, joudu jo! Tulipalo. Eräässä kylässä syttyi tulipalo. Enin osa kylän väestä oli silloin ulkotyössä jonkun matkan päässä.
Kun Ruotsin virrat vuosi Ja maita kultaili, Niin vainaat Väinön kannel Vaijertain hautasi. Ja rauhan toimet taasen Riidatta suorittiin, Ain' ystävyyden hehku Veljissä loisti niin. Miss' oisi auttajata, Ken riidat häätää vois, Niin rauha rannoillemme Runsaamman onnen tois! Sa tänne kätes anna, Me siihen tartumme, Ja kaiju, kannel, kaiju Ja vihi liittomme!
Hengellänsä hehkutti se suloisen hien pelloillansa hyöriväin miesten ja naisten laihtuneille, kalpeille poskille ja vetäisi samalla niihin elontoivosta hehkuvan, rusottavan värin. Vedet aukenivat. Merien helmasta sukeutuivat liputetut laivat jauho- ja siemenlastineen rannoillemme ja etelätuuli kantoi pehmoisessa selässään viestit niistä syvälle sydänmaihin.
Mitä meidän tarvitsee korjata kaluja ja kapineita kuolleille taikka noille Lontoon herroille, jotka tulevat tänne paperinensa ja kyninensä pistämään nokkaansa semmoisiin, joihin heidän ei tule mitään? Mitä he muuta tekevätkään, kuin hävittävät meitä köyhiä raukkoja, joilla on luonnollinen oikeus siihen mitä Luoja antaa rannoillemme nousta?
Päivän Sana
Muut Etsivät