Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Vaivoistansa väsyneenä nukkui hän tyyneesti kuoleman uneen, ja iloisesti livertelevät lintuset hänen rauhallisen hautakumpunsa ympärillä." Tämä oli siis Joutsenuksen saaren erakon surullinen elämäkerta. Pyhäsaari. Kasvavana ollessani jouduin kerran vanhan Vasko Riikosen kanssa ongelle loitoksi Pyhäsaaren rannikolle.
Oli tyyni kesäpäivä. Lapsuuteni kodon alla kohosi Höytiäisen kirkas, helmeilevä pinta, josta levisi yksinäinen, juhlallinen Joutsenuksen saari, lapsellisen mieleni kaipaama, tuntematon ja lumottu mielimaailma.
Kirjoitus, johon oli sotkettu paljon latinalaisia sanoja, oli erään emäpitäjämme vanhimman Lutherilais-papin allekirjoittama, ja sen mukaan kuin me siitä selvän saimme, kuului sisällyksensä seuraavaisesti: "Siirnitsan Petri Iivanaisen, Joutsenuksen saaren erakon, minulle tekemä elämäkerta, kun hän ynnä sisarensa Marjatta Simanatar kääntyivät evankelis-lutherilaiseen uskoon.
Joka kesä olin sinne halunnut, aina siitä asti kuin vanha Katri oli kertonut erakon muinoin siellä elämänsä päiviä viettäneen täydellisimmässä yksinäisyydessä, paastoten ja ruumistaan rasittaen. Juuri tänäpäivänä oli minusta Joutsenuksen saari tummassa, salaperäisesti veden pintaan kangastelevassa kohdussaan, viehättävän houkutteleva. Joko viimeinkin täyttyisi kauan kytevä toivoni?
"Monta vuotta harhailin levottomana maailmassa löytämättä lohdutusta ja rauhaa; jokainen ihminen, joka tielleni sattui, oli vaan mielestäni elävä nuhde. Eräänä päivänä satuin silmäämään tuota Joutsenuksen saarta. Arvelin: siellä ei tarvitse ihmisiä kammoa; päätinkin siis asettua sinne asumaan, voidakseni kenenkään häiritsemättä antautua parannuksen tekoon.
Tällä hetkellä minua ei viehättänyt luonnon lumoava kauneus, ei tuo yön varjoon peitetty jylhä saari tummine uinuvine lampineen, ei edes suuri, saarta ympäröivä järvikään, joka tyyneeksi oli levitellyt avaran pintansa, eikä tuo himmeästi rusottava kesä-öinen taivas. Päivä alkoi nousta kun läksimme kotimatkalle ja heitimme jäähyväiset sekä Joutsenuksen saarelle että Siirnitsanvaaralle.
Taivas ja vesi leimusi punanpuhuvassa kiilto-kiillossaan, mutta Joutsenuksen saari näytti nyt vielä pimeämmältä ja salaperäisemmältä kuin ennen. Me nousimme maalle juuri niinsanotun Siirnitsanvaaran kohdalla. Hiekkainen ranta, johon olimme venheemme laskeneet, oli, niinkuin moni muukin Höytiäisen ranta, sakeesen kylvettynä helmimäisillä, pyöreillä kivillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät