Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Hänen siinä hampaattomalla suullaan purressaan ja pergamenttihuulin kuumaa hörppiessään oli Antilla hyvä tilaisuus kerrankin koettaa syventyä tuon äijän kasvonjuonteisiin ja koko olentoon, joka niin täydellisesti erosi hänen nykyaikaisesta liikemies-ympäristöstään.
Kapteeni Eeder seurasi minua purressaan 8 miehellä. Hyvin vähän hyötyä tästä matkasta kuitenkin oli. Kun olimme purjehtineet ympäri, saamatta mitään aikaan, tulimme 8 p. Marraskuuta Hankoniemen saaristoon; siellä katselimme kuinka venäläiset liikkuivat edestakaisin ja me läksimme seuraavan päivän illalla muutamain venäläisten laivain perään, jotka laskivat maalle eräälle saarelle.
Mutta enemmän kuin noitten molempain hyvä ruokahalu kummastutti Mathieutä isäntänsä viisas menettelytapa, hänen leikillinen liikeneronsa, joka tuli esiin hänen juodessaan ja purressaan ruokaa; jo paistin aikana oli ostaja tilannut ei ainoastaan tuon uuden puimakoneen vaan myöskin leikkuukoneen.
Sun luja mieles on aina ja murtumaton kuni kirves puun läpi purressaan, kun taiten veistäjä puuhaa purtta ja iskua vahvistaa teho raskahan raudan; niin on taipumaton sun rintasi tarmo ja miehuus. Vaan sulosuomia kultaisen Afroditen äl' ilku; ei ole halpoja nuo ikivaltain loistavat lahjat, itsepä niitä he suo, ei muill' ole ottajavaltaa.
Etelä ja pohjola erilaisine kauneuksineen ja kasvullisuuksineen ovat siellä niin lähekkäin, että kun hän soutelee purressaan jollakin noista monista järvistään, joiden vesi on niin kirkasta kuin Välimeren, tai istuu jossakin rantalehdossa kukkivien mantelipuiden siimeksessä, voi hän siitä silmänsä nostamalla nähdä ylempänä vuoren rinteellä pohjolan kuusimetsän lumikenttien keskessä ja rekien liukuvan rinteitä pitkin.
Ja pieni ura kaivettiin, Ja varustukset laitettiin, Mut Iki-Turso ilkkuen Se mursi patosen. Kun kala-ukko purressaan Eräänä päivän' istuen Taas Höytiäisen lapsillen Viritti siimojaan; Hän silloin huomas ihmehen; Tuo järvi äsken hiljainen Nyt vieree, juoksee virtanaan. Ei suinkaan! Tää lie unta vaan!
Siit' asti ruumiini riutuu näin, Ja ma kuolen kaihoon vainen; Hän kyynelillään kylmin päin Minut myrkytti, onneton nainen. Veenpiirin takaa kaukaa Kuin kangastus ilmaantui, Ja kaupunki torninensa Siin' iltausvissa ui. Saa kostea ilmanhenki Veet harmaat liikkumaan; Vait murheista kulkua soutaa Mua laivuri purressaan.
Onko tuo leipää? Leipäähän se toki on; sitä jokapäiväistä leipää. Ei ollut Antero pettuleipää nähnyt, vaikka oli kuullut siitä joskus puhuttavan. Hän maistoi sitä, koetti purra, täytyi sylkeä suusta; näki yht'äkkiä soutajansa uutena miehenä edessään, hänen siinä paljain päin syödessään, verkalleen purressaan, vaikeasti niellessään ja suolavettä vakan kannesta ryypätessään.
Långpyts arveli, että he kyllä vielä sitä ennen saisivat taittaa pari hammasta herneitä purressaan. Mutta minä aioin nukkua enoni luona ensi yönä, vakuutti Eerikki. Niin, se hänen tietäköön! vastasi matruusi pyöräyttäen mällinsä toiseen poskeen. Vastauksessa oli jotakin, joka pani Eerikin kysymään: Mitä Långvik sillä tarkoittaa?
Jo laski poikana purressaan Hän Lyyjoen kaikki kosket, Useinpa Pyörtäjä kuohuillaan Se kasteli hältä posket; Ei paatoa löytynyt yhtäkään, Jot' ei olis tottunut välttämään. Mut kosken kuumassa kuohussa, Juur' jossa sen juoksu suorin, On, päällä vaahtinen vaippansa, Yks' Ahtolan neito nuorin; Se Vellamon karjoja paimentaa, Ja koskien kuohua katsahtaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät