Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Te hyvästi, metsät ja aarniopuut, ja te vaahtiset virrat ja vuonojen suut! Ylämaahan ma kaihoon, ma aina sen nään, Ylämaahan ma kaihoon metsästämään: polut kauriin ma käyn läpi viidan ja maan, Ylämaahan ma kaihoon, jos minne mä saan. Roobin. Tuli poika Kyless' ilmoihin, mut päivä, Herran vuosikin ois turha muistaa tarkemmin, kun kyseessä on Roobin.
Siell' istui neito nuori, Tuoll' yllä, kaunis maan, Ja kultasäihkeessä suori Hän kultakutrejaan. Hän suori ne kultaisin kammoin, Vain laulua laulellen; Sen sävel on unhottu ammoin Ja on valtavan tenhoinen. Rein-laivurin nuoren mieltä Saa hurjahan kaihoon tuo; Hän ei näe kallionkieltä, Vain ylös hän silmänsä luo.
Silmäin käyvät kyyneleille, Vesihelmet tippuvi; Voi! mä kaihoon teitä, Välissämm' on laajaa maa; Taajaan kyyneleitä hiekkaan virrahtaa. Talonpojan laulu. Mä väsyksiin oon hakannut Ja hakkaan vieläki, On kirveen teräs hyvä, mut Viel honka seisovi. Ol' kätein kerran tukeva, Nyt niin ei olekaan, Söin koko talven pettua, Join päälle vettä vaan.
Se mielet kaikki sytti ain, Se epätoivon kaas Maa kuoloaan nyt vuottaa vain: Se laula intoon taas! "Bertran de Born ja orjan ies? Ei, sit' ei nähdä kai! Mua pelko ei saa mykäks, mies, Sen harmi aikaan sai: Kun toivo laulajalta jää, Niin tunteit' uhkuu syän, Maanystävää jos peljättää, Hän itkee kaihoon yön.
Siit' asti ruumiini riutuu näin, Ja ma kuolen kaihoon vainen; Hän kyynelillään kylmin päin Minut myrkytti, onneton nainen. Veenpiirin takaa kaukaa Kuin kangastus ilmaantui, Ja kaupunki torninensa Siin' iltausvissa ui. Saa kostea ilmanhenki Veet harmaat liikkumaan; Vait murheista kulkua soutaa Mua laivuri purressaan.
Meren yllä vihreät tähdet näin taivaanrannan luona, salolammen rauha mun kaipuustain yön hetkenä häipyi tuona. Ne tummat tähdet, on niissä mun eloni lepo ja syvyys. Mua enää ei auta, ei pelasta, hyvät silmät, hellyys, ei hyvyys! Syksyiset häät. Mua viereltäsi, armas, äsken salot kutsuivat, kun hiljaa illan kaihoon uupui silmäs raukeat. Jo laski päivä verkalleen, puut pitkät varjot loi.
Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa! Uskoton ollut oon, eksynyt luotasi pois. Juoda sun huulies mettä ja kuulla sun ääntäsi kaihoon, tuntea laulujen vuon täyttävän rintani taas. Maisen pyyteen heikkona orjana kulkenut oon ma, ah, sinut unhoittain, etsinyt riemuja maan, löytänyt kiiltävän valheen ja hetkien leikkivän unhon, mutta en suuruuttas, mutta en riemujas sun.
Sa poika! tielles suopeina hymyilkööt tähdet taivaan, jott' auvoks, loistoks valta ois, mi äidin johti vaivaan! Jää turviin vihamiehiltäin, tai heidät itsees liitä; mut äitis ystävän jos näät, mua muistain, häntä kiitä. Pian säteet kesäauringon jää ristikostain kaihoon! Ei enää lainehia luo syystuulet kultalaihoon!
On kohta vuotta kaksi Kuin häntä nähdä sain, Jäi vielä vierahaksi, Vaan nimi huulillain Pysyi; hän kaunis enkeli Mun aatteissani lenteli, Sydämmein kaihoon jäi. Sen jälkeen puoli vuotta Sain häntä tuntemaan, Jo silloin aloin vuottaa: Hän milloin kaivamaan Sais hautaa vanhan armahain, Minnekkä Saima vaipuis vain Ja minä yksin jään.
Hän onkin tarkka eukokseen, Hän hyvin hoitaa askareet; Siin' ukko jouten lapsilleen Opettaa uskonkappaleet. Lemmen kaihoon sydän taipuu, Sulo tuskain kyyneliin, Ja ma pelkään, tämä kaipuu Tulee vielä täytöksiin. Oi, nää lemmen karvaat hoivat, Lemmen kurjuus vienoinen, Vaivat taivaiset taas toivat Rintaan tuskin terveesen.
Päivän Sana
Muut Etsivät