United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sukukunnat kulkee, taivaiset seuraavat Sallimustaan, kunis kaikki sulkee yö, unho, kuolema kuiluun mustaan. Mut mahti meill' on tuo kautta kuolonkin kuiluin iki: ken elonteill' on ijäistä pyrkinyt, päässyt liki, hän saa, mit' tahtoi, saa ijäisyyksien ihanuutta, mink' ottaa mahtoi hän hetkein kullasta kuolottuutta.
Hän mulle ruhtinaankin suosion sois paljon ennen vaikka halukkaasti sen pitäis yksinkin, kuin lahjan, minkä nuo taivaiset soi orvon osaksi. LEONORA. Oi jospa katsees kirkas ois kuin mun! Sä erehdyt, ei sellainen hän ole. TASSO. Jos erehdyn, sen mielelläni teen! Hän pahin vihamies on silmissäni, ja oisin lohduton, jos lievemmin mun häntä ajatella pitäisi.
Kostoni on nyt Milfordissa; oi, että olisi minulla siivet lentää jäljestä! Tule, ja ole uskollinen. PISANIO. Katala neuvo! Uskollisna sulle, Uskollisimman pettäisin ja mulle Niin ei saa käydä. Milfordissa et Sa löydä, ketä etsit, Taivaiset Hänelle siunaukset! Myöhä olkoon Tuon narrin kiire; vaiva palkaks tulkoon! Kuudes kohtaus. Belariuksen luolan edusta. IMOGEN. Oi, vaivaloista miehenä on olla!
Hän onkin tarkka eukokseen, Hän hyvin hoitaa askareet; Siin' ukko jouten lapsilleen Opettaa uskonkappaleet. Lemmen kaihoon sydän taipuu, Sulo tuskain kyyneliin, Ja ma pelkään, tämä kaipuu Tulee vielä täytöksiin. Oi, nää lemmen karvaat hoivat, Lemmen kurjuus vienoinen, Vaivat taivaiset taas toivat Rintaan tuskin terveesen.
Viel' ehkä huomaat, mikä rakkaus sua kaikkialta ympäröi, mi onni on tosi, uskollinen ystävyys, jot' aarteet maailman ei korvaa sulle. TASSO. Sen saamme kokea. Jo nuoruudesta maailman tunnenhan kuin helposti se meidät avuttomiks, yksin jättää ja tietään käy kuin aurinko ja kuu ja kaikki taivaiset. LEONORA. Jos mua kuulet, ei koskaan toiste varro, ystävä, sua tämä surullinen kokemus.
Kuink' altis ihminen on velttouteen Ja mielii huoletonna huikennella! Silloinpa työnnän hälle perkeleen, Ku saa hänt' ärryttää ja kiihotella. Vaan, aito taivaiset, te riemahdelkaa, Rikasta kaunon-eloa ihannelkaa! Ikuinen kehkeemys, jok' elää, ylenee, Syleilköön teitä lemmen kahlehilla! Mik' aian vuolla häälyy, harhailee, Se kiinnitelkää iki-aatoksilla!
Kas rintaa, kuinka on miehekäs, Ois siinä uinua kerta! Ois siinä riemua auvoineen, Kun jo voima marmorijäntäreen Voi saattaa kiihkohan verta! Tule, keiju, ahtaassa liivissäs! Vai suotta taivaiset mietipäs Soi tuomiovallan hälle? Vai suotta Helena lähti, vai, Pois myrsky-yöhön, kun niin nyt sai Hän untua rinnalle tälle?
Ja vastaavat lempeät tyttäret taivaan: »Et taas elonvaivaan saa pois meiltä mennä, et tummua pois; vain valjeta saa polo, vaivattu pääsi, niin kohtalo sääsi, sen huolimme huntuun kuin onnea ois.» Jo tanssivat ilmassa taivaiset hunnut, jo saapuvat tunnut nuo elämän mennehen arpeuneen. Suo kohtalo joskus kaunihin ehtoon maan lapsien lehtoon, elon onnea anna ei uudelleen. SIMON PYLV
Ja sinne, missä santakuopat ja maantie olivat olleet hänen vaatimattoman maatilansa rajana, oli nyt rakennettu siro huvila. "Jumalan äiti ja kaikki taivaiset jumalat auttakoot minua", huusi kivenhakkaaja. "Olenko minä loihdittu vai onko tämä seutu loihdittu. Mutta taikatemppuja täällä on tapahtunut!"