Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
En, vaan katsantoni Päin kuolon maahan tahdon teroittaa Ja hiljaa vuottaa hetkein lyömistä. Mut jospa, niinkuin myöskin maine sanoo, Sä vankeuden synkäss' yössä istut, Niin kahlees katkaise ja kiidä tänne Läpi vihollisen maan kuin hirmumyrsky; Mut ehdittyäs kotomaahas viimein, Se myrsky olkoon lempee liehaus.
Kylmästi hän tällä hetkellä olisi saattanut nähdä heidän kaikkien kamppailevan kuoleman kanssa. Eikähän muutamain hetkein kovimmatkaan tuskat olleet mitään verraten pitkän ja vaivaloisen elämän kärsimisiin. Parempi kuin kuolisivat nyt kaikki yksintein, että tulisivat autuaiksi.
Ja mikään ei enää kiihoita, se kuollutt' on. Jos miehet naisen sydämelle arvon sois täyden sekä tahtois tuntea, min armaan aarteen kätkeä voi nainen poveensa uskollista rakkautta; jos muistot hetkein ihanimpien jäis aina sielussanne elämään; jos katsehenne, muulloin selkeä, myös läpi hunnun, jolla meitä vanhuus tai taudit verhoaa, vois tunkea; jos omistus, min tulis rauhoittaa, halua toisen omaan teiss' ei syttäis: kas silloin varmaan päivä kauniimpi ja meidän, naisten, kulta-aika koittais.
Sukukunnat kulkee, taivaiset seuraavat Sallimustaan, kunis kaikki sulkee yö, unho, kuolema kuiluun mustaan. Mut mahti meill' on tuo kautta kuolonkin kuiluin iki: ken elonteill' on ijäistä pyrkinyt, päässyt liki, hän saa, mit' tahtoi, saa ijäisyyksien ihanuutta, mink' ottaa mahtoi hän hetkein kullasta kuolottuutta.
Kun tammen kaataa aian rauta Ja kukkulat, Kun kaikki mailman entisyys on hauta, Ei Tuonta karttaa sunkaan, houru, auta; Miks' iltaas soimajat? Ken kohtalostas voi sun päästää? Ken armahtain Sua turmiolta, kalman yöltä säästää? Kun kukkakaan ei säily talven jäästä, Oi rinta, kärsi vain! Iloa hetkein nauti mannaa Tään korpimaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät