United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
En, vaan katsantoni Päin kuolon maahan tahdon teroittaa Ja hiljaa vuottaa hetkein lyömistä. Mut jospa, niinkuin myöskin maine sanoo, Sä vankeuden synkäss' yössä istut, Niin kahlees katkaise ja kiidä tänne Läpi vihollisen maan kuin hirmumyrsky; Mut ehdittyäs kotomaahas viimein, Se myrsky olkoon lempee liehaus.
Niin kansa kansaan liittyy lempeästi, Kuin sisar sisarehen, veli veljeen, Ja pohjan kansa, niinkuin etelän, Vapaana valkeutta tottelee Myös silloin särkyy kahlees, ahdistettu, Ja murhan muurit valtaa rauhantyö, Maan totuus perii, loppuu kansain yö!
Hellitä kahlees ja anna ne minulle, minä huvikseni niitä kannan monen syntini sovinnoksi». »Mitä tahdot? Selitä!» lausui Eerikki. »Kuule tunnustukseni: minä itse saatoin taskuus kellon, kostaakseni sinua. Viaton olet sinä. Ja nyt, kiroo minua, jo ennen kirottua. Sinä viaton olet». Vankivartia sanoi: »Sen on hän asianomaisille jo ilmoittanut vierasmiesten kuullessa.
Vaan huomaamatta jääköön nyt se multa. En tahdo tietää, että kansalle Mun hirviöksi olet maalannut, Jot' olis Israelin kammottava; En huoli, että Ahab kuningasta Sa kuolemalla äsken uhkailit, Ja vaikka ylpeällä ryhdillä Sa nytkin seisot edessäni, vaikka Ois maassa jaloissani paikkasi Ma kaikki unhotan ja anteeks suon, Sun kahlees sanallani laukaisen, Teen elämäsi sulonautinnoksi, Jos hyväntahtoisuutta hiukkasen Vain minulle ja kuninkaalle näytät, Ja kerran, kauan vastusteltuas, Mun mieltän' myöten ennustat ja haastat.
Sinä olet vapaa, ja minulla on käsky hellittää kahlees. Tänne tamppi ja väkivasara!» Haasteli nyt Eerikki: »Siis astuu taivas helvettiin alas lausuen onnettomalle sielulle siellä: nyt on sovinnon ja riemun päivä, tule helmahani; sillä kaikki on anteiksi annettu. Mitä olet tehnyt, mies!» »Pimeyden työn». »Mutta olenhan onnellinen nyt!
ANTONIO. Sun tapaan rauhallisna, kuten toivoin, ja mieleni ois avoimesti haastaa sun kanssas. Siteen heikon ensiksi, mi muka kahlees oli, avajan nimessä ruhtinaamme. TASSO. Minut päästää nyt mielivalta, niinkuin sitoikin. Mä tyydyn, enkä vaadi oikeutta.
Irvistäin nauroi julma sotamies: "Sun kahlees katkeaa ja loppuu ties Tää maallinen. Nyt surman satulaan Saat kohta istua ja ratsastaa Kuolleitten kamalaan Yömaailmaan. Sun silmäs kirkastuu! ja riemusta Suu muhoilee myös tuolla lapsella! Te kuolost' iloitsette? Malttakaa! Voin lähtöhelvetin ma valmistaa. Se riemut hälventää, Vaan tuskat jää.
Kuuluu vihdoin askeleita hämäräisestä käytävästä, rauta-ovi avataan ja sisään astuu vankivartia ja hänen seurassansa petollinen, kortinheittäjä kolkolla muodolla. Tästä kummastuu Eerikki ja vielä enemmin, koska vihamiehensä lankee polvilleen hänen jalkainsa juureen lausuen: »Hellitä kahlees, mies; minun on vuoro niitä kantaa nyt. Sinä viaton olet, mutta minä täynnä petosta kuin perkele.