United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
SEBASTIAN. Ei väsytä, ja viel' on pitkält' yöhön; Siis silmän huviksi nyt katselkaamme Tään kylän muistoksia sekä muita Sen merkkipaikkoja. ANTONIO. Ei, anteeks suokaa! Katuja näitä vaaratta en kulje; Ma herttuan kalereita merisodass' Ahdistin kerran ja niin tuntuvasti, Ett' on mun siitä työläs vastata. SEBASTIAN. Väkeä tapoitteko paljon hältä?
Tähän päättyi sillä kertaa Librin juttu, jossa Mérimée niin loistavalla tavalla oli ystävyytensä lujuutta osottanut. Mitään muutosta ei hänen esiytymisensä sentään voinut puolustettavansa tuomioon tuottaa, vaan sai Libri ikänsä kaiken pysytellä maanpakolaisuudessa. Enimmäkseen oleskeli hän Lontoossa, missä Mérimée kävi häntä usein tervehtimässä. Olipa hän muuten samoihin aikoihin saanut siellä hyvän ystävän eräässä toisessakin itaalialaisessa, nimittäin Antonio Panizzissa, joka vuodesta 1831 oli ollut British Museum'in varakirjastonhoitajana. Tämä tuttavuus on merkillinen sen vuoksi, että se antoi aihetta 20 vuotta kestäneeseen, rikassisällyksiseen kirjeenvaihtoon ystävysten välillä, josta sentään ainoastaan Mériméen kirjeet ovat jälkimaailmalle säilyneet Louis Fagan'in v. 1881 julkaisemana kokoelmana: Lettres
1:NEN OIKEUDENPALVELIJA. En vähääkään; ma hyvin teidät tunnen, Vaikk'ei nyt teillä reuhkaa ole päässä. Pois vaan! Hän tietää, että hänet tunnen. ANTONIO. Totella täytyy. Vaan ei auta mikään, Tää kestää täytyy mun. Nyt mitä teette? Mun pakko teilt' on pyytää kukkaroni. Enemmän se mua vaivaa, ett'en teitä Nyt auttaa voi, kuin että itse kärsin. Te hämmästytte; mutta huolet' olkaa.
Työn yhden päättänyt oot tuskin, kun jo palaat, uutta puuhaa hankkiakses. Tään myöskin onnistuvan toivon sulle. ANTONIO. Oon häpeissäni; sanas heijastavat, kuin kirkas kuvastin, mun vikojani. Miest' ylevää on helppo totella: hän käskiessään meitä vakuuttaa. KOLMAS N
Mut usko: sydän kuulee hiljainen yön, päivän, joka hetken varoituksen salassa oppii avut, joihin ohjaat, kuin ois ne uppo-uudet, ankarasti. ANTONIO. On kyllä mieluista noin askartaa vain itsessään, mut liekö hyödyllistä. Ei itsestänsä tuta ihminen voi sisintään: hän liiaks suuruutensa tai pienuutensa mittaa omin mitoin. Vain muista itseään hän oppii, kukin vain elämästään tietää, mitä on hän.
ANTONIO. Jo kauan tiesin, ett' on palkitessaan Alfonso määrätön. Nyt tuta saat sa, mit' ennen kukin läheisistään sai. PRINSESSA. Kun ensin näät, mit' on hän suorittanut, kohtuullisiksi meidät huomaat vain. Tääll' oomme vain ens todistajat tyynet sen suosion, min tulevainen aika on hälle suova kymmenkertaisna. ANTONIO. Jo teiss' on varma tuki maineelleen. Ken epäillä sais, kun te kiittää voitte?
Niin pian kuin vaan voit, tee tämä! Kanssaan sa puhut ystävänä, isänä. Viel' ennen eroamme sopu tulkoon, jos tahdot vaan, sa kaiken aikaan saat. Mieluummin vielä jäämme hetkeksi ja suomme naisten jatkaa lempeästi, mit' aloit sa; ja kun me palaamme, tään tapauksen viime jäljen ovat he umpeen luoneet. Vaikeuksia et näytä välttää tahtovan, Antonio!
ANTONIO. En voinut teitä jättää: ikävöintä, Kovempi silaterästä, mua kiihti; Eik' yksin kaipuu teitä vaikka oisin Sen tähden pitemmänkin matkan tehnyt Vaan huoli, miten teiltä kävis retki Oudossa maassa, joka vierahalle, Joll' opast', ystävää ei ole, usein Tylyltä tuntuu, kolkolta, tää huoli Haluni kanssa yhdessä mua vaati Näin teitä seuraamaan.
ANTONIO. Oi ruhtinas, mun tyynnä seisovan näet tämän raivon-villitsemän eessä. TASSO. Sua rukoilen kuin jumaluutta: katsees minua varoittaen hillitköön! ALFONSO. Antonio, kerro, Tasso, sano mulle: kuin tunkeunut on riita talooni! Kuin villitsi se teidät, viisaat miehet, kun hurjuuteen sen lain ja tapain tieltä näen teidät riistävän? Mä hämmästyn! TASSO. Et tunne meitä molempia, luulen.
ANTONIO. Suokaa anteeksi, herra, että vastaanotto on ollut huono. SEBASTIAN. Oi, hyvä Antonio, suokaa te anteeksi, että minä olen teille vaivaksi ollut. ANTONIO. Jos ette minua rakkaudesta surmata tahdo, niin suokaa minun olla palvelijanne. SEBASTIAN. Jos ette tahdo tyhjäksi tehdä tekoanne, se on, surmata sitä, jonka olette pelastanut, niin älkää tätä pyytäkö. Hyvästi kerta kaikista!