United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanna punastui yhä enemmän, kumartui alas ja raaputti ison varpaan kynnellä maata. Eipä minua väsytä, hän kuiskasi. Valkoiset hampaat hohtivat kuin helmet huulien välissä. Tuolla kivellä olisi mukava istua, pitkitti Yrjö. Sanat olivat tavalliset, kuivat ja levolliset; ääni vaan hiukan värähteli. Mutta sisässä kuohui kuin tulivuoressa ikään.
Me laulaa tempaistaan keskellä luentoakin asiaan sopiva laulu ja siinä virkistyy niin, ettei ensinkään väsytä kuunnellessa. Enkähän minä tiedä väsyneekö luentoihin milloinkaan, ei kaiketi täällä väsy, ne ovat niin hauskoja ja innostuttavia. Ja muunakin aikana täällä on niin lysti eli hauska että et usko.
LIINA. Oi, hän tulee kyllä, mutta kaiketi vasta lähtöhetkelläs. Sillä tämänkaltaisissa kohtauksissa ei ole hän koskaan paljouden tekijä. Pitkät ja kyyneleiset jäähyväiset eivät juuri miellytä häntä. Ja siinähän soinnummekin yhteen. Minä en väsytä sinua lähtövirsillä, en kyyneleillä, vaan katsahdan aina yhtä kylmästi puolees kuin sinäkin tänne.
SEBASTIAN. Ei väsytä, ja viel' on pitkält' yöhön; Siis silmän huviksi nyt katselkaamme Tään kylän muistoksia sekä muita Sen merkkipaikkoja. ANTONIO. Ei, anteeks suokaa! Katuja näitä vaaratta en kulje; Ma herttuan kalereita merisodass' Ahdistin kerran ja niin tuntuvasti, Ett' on mun siitä työläs vastata. SEBASTIAN. Väkeä tapoitteko paljon hältä?
"Minä vain ihmettelen, ettei tämä kaikki sinua vielä väsytä," huomautti Vinitius. "Kuka sen on sanonut? Päinvastoin jo aikoja sitten olen siihen kyllästynyt, mutta en minä enää olekaan sinun iässäsi. Sitäpaitsi minulla on muita huvituksia, joita sinulta puuttuu.
"Ei minua väsytä, mutta olkapäät ja selkä ovat hankautuneet nahattomiksi, niin että mielelläni vähän levähtäisin. Eikö sinua väsytä?" "Ei vielä; seisopas nyt alallasi ja ole ääneti, niin kuunnellaan." He pysähtyivät. "Kuuletko mitään?" "Kuulen virran kohinaa idästä päin." "Niin juuri", sanoi Pekka, lähdetään taas, virran varrella saamme levätä; siellä on matkamme määrä, ja nyt eteenpäin!"
Petteri alkoi jo puhelun: "Eikö neitiä väsytä jo?" "Ei", iloitsin minä. Hän jatkoi: "Tämä pyöräurheilu on siitä hyvä, jotta samalla saa nähdä aina vain uutta luontoa ja jotta se voimistuttaa, etenkin jalkaterä- ja polvilihaksia." Minäkin uskoin sen, tai ainakin olin uskovinani.
Hän ei ajatellut enää muuta, kuin että päivää jatkuisi pitkältä aamusta iltaan ja lyhyesti illasta aamuun. Mutta merkillistä, miksei ryvitä, miksei väsytä, miksei ääni enää kähise eikä rinta läähätä. Ruumis mahtaa eronsa edellä vielä kerran ponnistautua näin pirteäksi, ikäänkuin tulen liekki roimahtaa koholle vielä kerran ennenkuin se tykkänään sammuu, sillä sammuahan sen täytyy.
Mut niinkuin hiili, josta liekki liehuu, tuon voittaa valkealla hehkullansa, niin ettei himmene sen loisto oma, niin hohdon tään, mi ympäröitsee meitä, lihamme, joka alla maan nyt makaa, myös kerran voittava on kirkkaudessa. Väsytä meitä valo ei niin suurkaan, elimet ruumiin koska voimistuvat kaikelle, mistä nautinnon me saamme.»
Kaikki rajoitukset kaikki ahtaus oli poissa: vapaata, puhdasta ja ijankaikkista oli kaikki. Aika oli kadottanut merkityksensä ja astunut ijäisyyden nuorimpana lapsena siihen piiriin, jossa ei mitään vaihetusta, eikä muuttuvaista ole, vaan jossa ei kuitenkaan yhtälöisyys väsytä.