United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voihan kulta tummua, Neste kuivaa öljypuusta, Vaan ei totuus poistua Herran profeettojen suusta: Kuka saattaa hillitä Nuoren naaraskarhun, jolta Pennut tappoi pyytäjä; Ken voi tuulen aavikolta Louhikkohon kytkeä? Ken voi lannistaa ja voittaa Israelin leijonan; Suosikkia taivahan, Ken se saattais vahingoittaa? Ahab, suuri kuningas, Varma ollos voitostas!
OBADJA. Vaan Jahven vihaa etkö pelkää sa; Hän taistelusta varoittanut on? Sa etkö pelkää kuninkaasi vihaa? Sun alituiset ojennuksesi Jo loppukoot, tai, kautta sieluni, Vihani kuorman hartioilles heitän, Ja varma ole, että kyllin raskas Sun maahan asti murtamaan se on. OBADJA. Mun kuninkaani, suuremmissakaan Ei paljon murtamista voimalle. AHAB. En tuhlaa aikaa itsepäisyytees. On kallis joka hetki.
Benhadad, tuo kelmi, On Samariaan kaksi kertaa jo Suu uhkaa täynnä hyökännyt, mut Ahab On helposti tuon ahnaan vaapsahaisen Takaisin karkoittanut aroilleen. Taas isoaa se rosvoamista; Mist' on se saanut tuulta siipiinsä? Nyt seuraa kolmas ottelu ja kovin; Nyt joka käsi miekan kahvaan tarttuu. Sit' ei ois tarvittu, jos noudatin Ma Obadjan ja Jemlanpojan mieltä.
Kun ma Damaskuun Palannut olin Samariasta, Unessa mulle isän haamu haastoi: Et kaupungeita, jotka taistellen Ma vihamiehiltäni valloitin, Saa hänen pojalleen nyt luovuttaa, Isäsi työtä tyhjäks et saa tehdä. Hyvästä työstä, jonka sulle Ahab Samariassa tekevinään oli, On pilkka kaikkein paras palkinto. Niin lausui hän ja kohta hävisi.
Vihollinen on Lähelle meitä asettunut leiriin, Sen arvaamatta tahdon yllättää. ISEBEL. Ma tiedän sen, ja siksi kutsuinkin Ma Baalin papit, päivän neitseet tänne; Ma heidän kanssaan luona alttarin Rukoilen sulle isän armoa. AHAB. Se ajanviettos poissa ollessani.
Tämä Ahab nai Sidon'issa pakanallisen kuninkaan tyttären, Isebel'in, joka toi mukanaan Israelin kansan keskuuteen Baalinpalveluksen. Monta kertaa piiritettiin tätä kaupunkia. Jo kuningas Ahab'in aikana kokosi Benhadad, Syrian kuningas, kaikki sotaväkensä piirittämään Samariaa, ja häneen yhtyivät kaksineljättäkymmentä kuningasta. Ihmeellisesti pelasti Herra kaupungin kumminkin sillä kerralla.
Jos ruusumehun, lyijyn, narduksen Ja kyprinkukan vaikutusta on Nyt osa ihanuuttani, niin on Se rakkauteni tähden syntynyt. Suloinen tahdoin olla sulle, Ahab; Sun sydämesi luopuu minusta. AHAB. Ei, Isebel, sa väärin mua syytät.
Mutta kun ma sitten Taas taistelusta häntä katsomaan Palata ehdin, poissa oli hän, Hän kätköstäni oli pakoon päässyt. Nyt täytyyköhän hänen sielustaan Mun sielun' mennä? AHAB. Itse tuomitsit Ja tuomios on vallan oikea. Mun tunnet varmaan, Ahab kuningas? AHAB. Sun hyvin tunnen, Mika Jemlanpoika; Kuin ennenkin, taas näytät uhkaavalta. MIKA. Siis kuule nytkin Jahven tuomio!
AHAB. Ma enteitä ja ennustuksia En kärkäs ole kuuntelemaan ollut. Mies rehellinen, vapaa, urhea Kai asioissa tämänkaltaisissa Omasta povestansa paremmin Kuin ylipapin rintakilven alta Tai lausehista luihun profeetan Voi saada ennustuksen oikean. JOSAFAT. Ei ystäväni! Ihmisajatus On sokkeloihin pääsemättömiin Niin usein eksynyt ja harhaan vienyt. Vaan meill' on johto jumalallinen.
Rikosta oisi häntä armahtaa, Niin loukkaisit sa Jahven pyhää mieltä, Pois poikkeaisit vanhurskauden tieltä; Sen vuoksi kärsis kansa, synnyinmaa. Ma lempes kautta sua rukoilen: Sa kuule ääntä järjen, sydämen, Vaan Obadjalle korvasi sa sulje! Hän oppilas on Jahven profeetan Ja kietoisi sun heidän valtahan; Sa kuninkaana omaa tietäs kulje! AHAB. Mun vastaukseni ovat tekoja.