Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Sun luja mieles on aina ja murtumaton kuni kirves puun läpi purressaan, kun taiten veistäjä puuhaa purtta ja iskua vahvistaa teho raskahan raudan; niin on taipumaton sun rintasi tarmo ja miehuus. Vaan sulosuomia kultaisen Afroditen äl' ilku; ei ole halpoja nuo ikivaltain loistavat lahjat, itsepä niitä he suo, ei muill' ole ottajavaltaa.
Ma ukon tunsin rauhan ajoist' asti, hän pyylevänä liikkui vakavasti, ois outo luullut pölkyn puetun kannuksihin ja sotanuttuhun. Mut pölkyss' oli sydän saastumaton, ja vakaa sydän, sydän murtumaton, joss' aaltoeli veri tulinen, niin, miehen sydän raitis, urhoinen. Ja synnyinmaata helliä se tiesi; ken tälle arvon soi, se kunnon miesi. Miks' niin?
Heistä tuolla ahkeralla opettajalla oli niin paljo uusia ajatuksia, uusia puuhia, ja heistä kaikki uusi oli hylättävää. He olivat haudanneet monet monituiset Raution tekemät ehdotukset. Paljon katkeruutta ja penseyttä hän oli osakseen saanut, ja kokenut että se tie, jonka hän oli valinnut, oli okainen. Vaan hän oli vielä nuori ja hänen rohkeutensa oli murtumaton.
Ja tuores kevätvesa on Purosen luona poika; On raitis hän ja huoleton, Kuin toivon-, riemun-aika. On puhdas lähde se tyttönen Ja poika kuin kevättuuli, Ei heitä hallan ja myrskyjen Viel' ole koskenut huuli. Heill' elämä on aavistus, Kuin toivon aamurusko: On haaveksiva rukous, On murtumaton usko.
Siell' elää kansa niin sitkeä Kuin vaahteran latva nuori: Se kyllin saanut on itkeä, Mut vankkana on kuin vuori Se orjana ollut on ounaan herran, Se vaivaa nähnyt on toisen verran Kuin Suomi muu, mut murtumaton Ja hilpeä vielä se on. Mistä sinä olet saanut nuo mukavat värssyt? kysyi isä. Arvi Jänneksen tekemästä kirjasta, jonka kirjastosta lainasin tuonnoin.
Tai kuolohon isäin sotiin. Ja Kivekkäillemme malja tää Ja tulkoot he terveinä kotiin!" Niin hiljaa joukko äänetön Jo saapuu metsän rantaa; He havupaarilla päällikön Vait kievarin tupaan kantaa. Sinihaljakka sissin hurmeissa on, Sideliinat ei verta salpaa, Mut vielä on silmä murtumaton, Ja käsi se kourii kalpaa.
Olin nähnyt tässä tytössä, joka äsken oli immeksi puhjennut, verrattoman siveellisen ryhdin, kaikki voittavan perhesiteiden pyhänä pitämisen ja esi-isäin perintätapojen kunnioituksen. Näistä seikoistako johtuikin koko hänen maattoman, pakolaisena elävän kansansa murtumaton elinvoima? Saapuessani hotelliin oli minussa täysin kehittynyt kuume.
Siell' elää kansa niin sitkeä kuin vaahteren latva nuori! se kyllin saanut on itkeä, mut vankkana on kuin vuori; se orjana ollut on ounaan herran, se vaivaa nähnyt on toisen verran kuin Suomi muu, mut murtumaton ja hilpeä vielä se on.
Että Löfving oli ollut verileikissä mukana sitä todistivat hänen pois ammuttu korvansa ja miekannaarmu poskessa. Känsäiset kädet ja juovaiset kasvot tiesivät kyllä kovaa elämän taistelua, mutta silmien terävyydestä ja liekistä näkyi, että 55-vuotiaassa tarmo vielä oli kokonaan murtumaton. Martti oli lyhyempi, vaan hartevampi ja vahvatekoisempi.
Noin viritettynä heill' oli eestaas tempoa vuoroin kumpiakin tasapään, rajun taistelon ohjausnuora, kietova, murtumaton, joka polvea herpasi monta. Muut kera kiihtäen Idomeneus, joskohta jo hapsin harmenevin, kävi päin, pelon nostaen iliolaisiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät