Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025


Ma ukon tunsin rauhan ajoist' asti, hän pyylevänä liikkui vakavasti, ois outo luullut pölkyn puetun kannuksihin ja sotanuttuhun. Mut pölkyss' oli sydän saastumaton, ja vakaa sydän, sydän murtumaton, joss' aaltoeli veri tulinen, niin, miehen sydän raitis, urhoinen. Ja synnyinmaata helliä se tiesi; ken tälle arvon soi, se kunnon miesi. Miks' niin?

Te tiedettänne seuratten, sen tiedän, mut päiviäkö senvuoks maaten vietän? Ei, rikkokaa, kuin mies, sen säännöt nyt!" "Se tahton' on, mun täytyy taudin alta nyt päästä, nousta vaikka haudastain. Haa, kuulkaa! Tykkein jyske Juuttahalta! Siell' arpaa lyödään Suomen sotijain. Nyt estetyksi tulla joka hetki voi Adlercreutzin palauksen retki. Kuin käy sun sitten, väki urhoinen?

»Sukeltaissamme peltoon, ennätit luo, Kuni muut sinä myös sukelsit, Ja kun taas näkyviin tuli urhoni nuo, Eturinnassa ryntäilit.» »Kylän päälle kun käytihin hyökkäämään, Ja ma silmäsin sinnepäin, Etumaisena nuttusi reiäkkään Taas patterin harjalla näin.» »Sepä miehen työ, koe semmoinen Pian kunnian, mainehen tuo. Puhu julki nyt vaan, poik' urhoinen, Nimes ensin kuulua suo

Koht' armeija kun etelään taas kääntyi marssien, sain kuulla, kuinka aina hän ol' uljas, urhoinen. Ristinkin sai hän, kuulin näin, ja toisen kohta jälkeenpäin. "Ah," aattelin ma mielessäin, "ken siellä oisi, ken!" Ja talvi lähti, suli jäät, näin kevään joutuvan, niin kuulin isän kaatuneen kentälle kunnian.

"Hyv' on", hän huutaa, "kas niin sa poika urhoinen.

Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt, mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt. Ei, sun jäilles, tantereilles mieleni se paloi vaan, siell' ol' enempi kuin suoja, enempi kuin lepokaan, siellä Suomen sotajoukko, nuori, uljas, urhoinen. Meihin silloin Suomi katsoi, ja me kaikki Suomehen. Kunniata ukko Klercker ijät päivät saakohon! Vanhus, vaivan nähnyt, näytti vielä mieltä urohon.

"Sukeltaissamme peltoon, ennätit luo, kuni muut sinä myös sukelsit, ja kun taas näkyviin tuli urhoni nuo, eturinnassa ryntäilit." "Kylän päälle kun käytihin hyökkäämään, ja ma silmäsin sinnepäin, etumaisena nuttusi reiäkkään taas patterin harjalla näin." "Sepä miehen työ, koe semmoinen pian kunnian, mainehen tuo. Puhu julki nyt vaan, poik' urhoinen, nimes ensin kuulua suo."

Lait teille, tiedän sen, ne tiede laatii; mut päiviksi jos tähän mun ne vaatii, sanon: niinkuin mies ne rikkokaa! tahdon nousta, päästä taudin alta, mun täytyy, vaikka takaa kuoleman! Tuon kuuletteko, jyskeen Juuttahalta? Siell' arpa lankee Suomen armeijan. Jos siell' en vaaraan vapahdusta hanki, niin taittuu tie, niin Adlercreutz on vanki kuin käy sun sitten, väki urhoinen?

Ja vähän ajan perästä Uuno yhä saman ajatuksen valtaamana saneli intohimoisesti: "äl' yli päästä piruja, poika urhoinen!" Hän huusi niin, että kyytipoika pelästyi. Mutta jos ajatellaan niinkuin Johannes, sanoi Henrik, niin pitäisi ryssiäkin rakastaa. Ja ni ponimaju po ruski, sanoi Uuno. Niin, mutta sinä vihaat myöskin ruotsalaisia. Vihaan, sillä niillä ei ole mitään tässä maassa toimittamista.

"Tuollaista yhdennäköisyyttä en ole koskaan ennen huomannut. "Tuolla pojalla on aatelismiehen ryhti." "Terve, kuningas Totila! Rauhaa ja terveyttä", huusi väkijoukko. Mutta nuori ratsun taluttaja katsoi kuninkaan loistaviin kasvoihin ja lauloi hiljaa hopeankirkkaalla äänellään: "Vapise, vihdoin synkkä Cethegus! Täällä ei auta metkusi alhat. Uhkasi murtaa urhoinen Teja.

Päivän Sana

gardien

Muut Etsivät