Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Roosa vaipui takaisin tuolilleen, jolla hän oli istunut, peitti käsillään kasvonsa ja itki hiljaa. Lääkäri nousi ylös, silitti hänen kaunista kiharatukkaansa ja sanoi: "No, no, pikku urhoni! pitäähän osata onneakin kestää!" Hyväntahtoisen lääkärin ennustus, että isä, jos taudin käänne kävisi onnellisesti, olisi heräävä toisena miehenä, oli käynyt kummallisella tavalla toteen.
Loimehen luon näin sinut kintaalle urhoni tuon: silkki on siipi, kuin tulta kyntten on kulta! Siivet sä sait, Freija, ja ilmojen halki sa hait pohjat ja etelät varmaan jäljessä armaan. Haukka, jos suot siipesi mulle, ei kannata nuot, Yhdet on siivet, jotk' kantaa, kuolo ne antaa. Olallein näin istu sa, silmäten aavoille päin. Oi, miten mielemme halaa, eipä hän palaa!
"Uljaat urhoni ja viisaat neuvon-antajani", lausui hän, "me olemme ainoa kuningas Skotlannissa, joka hallitsijan nimen ansaitsemme. Meidän valtamme alle kuuluvat ne hetket, jolloin viinimalja kiertelee, jolloin kauneus taipuu, hulluus valvoo ja yksitotisuus vuoteellansa kuorsaa.
Ovat, teidän majesteettinne, vastasi kreivi ylpeillen ja teki kunniaa. Tapasimme toisemme viimeksi Preussissä, jatkoi kuningas synkistyen. Kenraali, minne ovat joutuneet urhoni, jotka Liettuaan lähetin? Olen tehnyt velvollisuuteni, vastasi Bertelsköld lyhyesti. Te luulitte kuitenkin voivanne onneanne hallita. Teidän majesteettinne on osoittanut, että onni seuraa uskaliasta miestä.
"Sotavanhus Ranskan armeijasta!" huusin minä kuumeentapaisessa innossa. "Suonissani juoksee tulta! Kuinka sinun on laitasi? Sinä olet tämän tulen sytyttänyt; kuuletkos, urhoni Austerlitsista? Tänne kolmas pullo tuota vaahtoavaa juomaa, tulta sammuttamaan!"
»Sukeltaissamme peltoon, ennätit luo, Kuni muut sinä myös sukelsit, Ja kun taas näkyviin tuli urhoni nuo, Eturinnassa ryntäilit.» »Kylän päälle kun käytihin hyökkäämään, Ja ma silmäsin sinnepäin, Etumaisena nuttusi reiäkkään Taas patterin harjalla näin.» »Sepä miehen työ, koe semmoinen Pian kunnian, mainehen tuo. Puhu julki nyt vaan, poik' urhoinen, Nimes ensin kuulua suo.»
"Sukeltaissamme peltoon, ennätit luo, kuni muut sinä myös sukelsit, ja kun taas näkyviin tuli urhoni nuo, eturinnassa ryntäilit." "Kylän päälle kun käytihin hyökkäämään, ja ma silmäsin sinnepäin, etumaisena nuttusi reiäkkään taas patterin harjalla näin." "Sepä miehen työ, koe semmoinen pian kunnian, mainehen tuo. Puhu julki nyt vaan, poik' urhoinen, nimes ensin kuulua suo."
Päivän Sana
Muut Etsivät