United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kreivi on oleva tyytyväinen, työni menestyy! lisäsi hän hiljaa hymyillen ja samalla synkistyen. Mestari Pietari oli ylen huonolla tuulella. Hän mörisi kuin kahlekoira kaikille, joita kohtasi. Mitä enemmän hovimestarin otsa kirkastui, sitä enemmän tilanhoitajan kasvot synkistyivät. Kurja Mainiemi! hän huokaili.
Ovat, teidän majesteettinne, vastasi kreivi ylpeillen ja teki kunniaa. Tapasimme toisemme viimeksi Preussissä, jatkoi kuningas synkistyen. Kenraali, minne ovat joutuneet urhoni, jotka Liettuaan lähetin? Olen tehnyt velvollisuuteni, vastasi Bertelsköld lyhyesti. Te luulitte kuitenkin voivanne onneanne hallita. Teidän majesteettinne on osoittanut, että onni seuraa uskaliasta miestä.
Mutta niin syvässä unenhoureessa haavoitettu makasi, ett'ei edes kivun tuskakaan häntä saanut hereille. Saattaessaan tohtoria ulos, Villon oli saanut häneltä ainoastaan tämän vastauksen: "Tiede on voimaton tällaisissa tiloissa; Jumala yksin tekee ihmeitä!" Mieleltään yhä enemmin synkistyen, Villon asettui istumaan nuorukaisen vuoteen viereen.
Tämä on, todentotta, peräti hullua! huudahti d'Artagnan lohduttuneena ja naurusta pidellen kupeitansa. Ymmärräthän että kun tunsin olevani voittamisen vauhdissa, rupesin taas pelaamaan timantista. Oh, perhana, sanoi d'Artagnan synkistyen uudestaan. Minä voitin takaisin ensin sinun valjaasi, sitten sinun hevosesi, sitten oman hevoseni ja sitten menetin ne kaikki toistamiseen.
Elää toivossa, uskoo itsellensä rikkauden arkun aukenevan, huomaamatta sitä, että vieraskumppaneitaan, jotka uskovat itselleen samaa, odottavat samanlaista ihmettä, uupuu, joko nääntyen kesken kultaisia toiveitaan tahi synkistyen elämään, kun uskomaansa armoa ei näy. Moni raukka synkistyy niin, että kiroo itse Jumalaa.»
Te puhutte kuin lapsi, vieläpä kuin ymmärtämätön lapsi, vastasi parooni synkistyen synkistymistään. Niin luulette, huudahti Maria, kun ette tunne minua. Mutta suokaa minun kantaa Venäjän kruunua yhtenä ainoana päivänä, niin saatte nähdä, olenko lapsellinen tai ymmärtämätön. Mitä siis tekisitte tuona merkillisenä päivänä? kysyi Buddenbrock hymyillen.
LAAKSO-MERVI Mistäs nyt tuulee, kun vuorikauriita laaksossa näkee? VUORI-MERVI Hilpeästi: Ka, vuorilta tuulee, vuorilta! Terve kättä! Kattelevat, käyvät yhdessä alaspäin. LAAKSO-MERVI Ja mitäs vuorille? VUORI-MERVI Synkistyen: Harmaata! Rajariitaa ja veripäistä painia metsä-mervien kanssa, karhunmörinää, kaskensauhua sylkäsee ja kaarnanmaku aina suussa!
Aramis, Aramis! huudahti d'Artagnan, katsoen ystäväänsä epäileväisen näköisenä. Elämä on täynnä surua ja vastoinkäymistä, jatkoi hän synkistyen; kaikki ne säikeet, jotka sitovat sitä onnellisuuteen, katkeavat ihmisen kädessä toinen toisensa perästä, varsinkin kultasäikeet.
Kauas länteen oli laskeuva aurinko luonut tulipunaisen juovan, joka katseli tätä häviötä hetken, niinkuin vihainen silmä, ja, synkistyen yhä syvemmälle, sammui yön pimeään. "Mikä paikka tämä on?" kysyi Scrooge. "Semmoinen paikka, jossa vuorenkaivajat elävät, jotka työskentelevät maan sisässä", vastasi henki. "Mutta he tuntevat minut. Katso!"
"Jaa, naura sinä", sanoi Taavi synkistyen. "Sivelin on niin korea ja säädyllinen mies", sanoi Anna naurusuin ja katseli Taavia viekkailla silmillä. "No mene sitten Sivelinille, koska niin näyt häntä rakastavan", virkahti Taavi kiukkuisesti. "Semmoiset ovat tytöt. Luota niihin". Anna vaan nauroi. "Nauraa pitää sinulle, Taavi, kun olet tuommoinen narri.