United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
ELLI. Sen tiedän, mutta rohkenen kuitenkin vedota teidän jalomielisyyteenne. Kun kauniisti pyydän, niin luovutte aikeestanne! Kiltti vallesmanni te ette saa kahlehtia Taavia täällä tuvassa! Jos sen tekisitte minun läsnä ollessani, niin en milloinkaan antaisi teille julmuuttanne anteeksi! VALLESMANNI. Sakr'avita! Lautamiehet hoi! Viekää mies pihalle!
KAISA. Elli onkin yhtä mittaa koko illan hännystellyt Taavia, lekotellen hänen tulisoihtupaisteessansa. Ha! ha! ha! Eipä voi olla sellaiselle hännittelemiselle nauramatta! Itsepintaisesti kuin varjo hän seuraa Taavia. TAAVI. Nyt et puhunut totta, Kaisu. Rumalta kuuluu kun nuori tyttö valhettelee! Huomaappas Kaisu, mitenkä asian oikein on laita. Elli ei ole hännystellyt minua, vaan minä häntä.
Sillä yksityisissä seuroissa hän otti vahingon takaisin ja iski hillimättömästi noihin ruotsalaisiin kansan sortajiin. Rakkausseikoissaan oli hän tyyten pettynyt, kun luuli Annan luopuvan hänen puoleensa. Anna inhosi häntä päivä päivältä yhä enemmän. Ja Kokka kiroili Taavia, joka vankinakin vallitsi Annan sydämessä.
"Te taidatte vainenkin vihata Hannulaisia", sanoi nimismies äkkiä kääntyen Hovilaiseen, joka vihaa hehkuvilla silmillä katseli Taavia ja Timoa eikä ehtinyt muuttaa muotoansa, ennenkuin nimismies siitä oli lukenut hänen tunteensa. "Ei suinkaan, ei mitenkään!" vakuutti Hovilainen. "Päinvastoin oli meidän välimme käydä aivan läheiseksi, josta kuitenkin Jumala ajoissa varjeli "
Tämä oli tavallisen pitkä, hyvin hoikka mies, pari kolme vuotta Taavia vanhempi, vaan paljon vanhemman näköinen. Hänen kasvonsa juonteet olivat säännölliset ja hyvin Timo Hannulan kasvojen kaltaiset, vaan enemmän terävät; sisään-painuneet silmänsä milloin tuijottivat tuikasti, milloin himmenivät ja katselivat tylsästi ja ilman määrättä maailmaan.
"Luuletko saavasi Hannulan Taavia onnitella vapautuksesta?" sanoi Miina. "Tiedänhän minä ett'ei hän vielä ole vapaa", vastasi Anna. "Tiedät", sanoi Hovilainen; "se on siis taas salakähmässä ollut tiedustelemassa, malttamatta edes odottaa kunnes kotona olisi saanut sen kuulla".
Huonommissakin taloissa sitä täytyy tulla toimeen! AINA. Pelätä Taavia? Mitä sinä sanoitkaan, Reeta? REETA. Enhän minä häntä pelkää, siksi olenkin nyt täällä. Sanoinhan vaan mitä muut toiset Taavista sanoivat. AINA. Sanoivatko, että Taavia tarvitsee pelätä? TAAVI. Laskettelivat leikkiä ymmärtänet sen, sisar kulta. REETA. Leikkinä sitä tekisi mieli pitää, mutta totena sitä sanottiin.
Missä murhaaja? kysytte, missä on sitten murhaaja, onko hän ilmaan kadonnut vaiko maahan vajonnut? Ja niinkauvankuin murhaajaa ei ole löydetty, voisi ehkä jonkun asian tuntemattoman päässä pysyä vielä varomista Taavia vastaan, ja sitä en minä suvaitse, en varjoakaan varomisesta.
Taavia mainittiin niiden seutujen parhaaksi tarkkampujaksi; mutta Miranda ei vähääkään huomannut sitä taitoa, jota hän oli tässä osottanut. Mirandan mielestä oli ampuminen luonnollisestikin sama asia kuin osaaminen ja osaaminen sama kuin tappaminen. Taavin ensi laukaus oli tappanut. Eläin makasi jo liikkumatonna.
TAAVI. Voipihan tuota tanssiessa tulla lämmin! Kuuma olen kuin hehkuva uuni! REETA. Siinä uunissa palaa monenlaatuista tulta, luulen ma. TAAVI. Mitä sillä tarkoitat, Reeta? REETA. Tarkoitan vaan, että monenlaiset liekit hehkuvat siinä. KAISA. Sytytin on niin lähellä Taavia, jotta pelkään, että koko mies tuossa tuokiossa leimahtaa ilmi tuleen!