United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eilert Olsen nousi hymyillen ja he lähtivät astumaan metsäpolkua pitkin valtatielle päin. Vieno iltatunnelma kävi täällä metsän hiljaisuudessa niin läheiseksi kuin olisi se syliinsä sulkenut ja sen valtaamina he kulkivat kauan. Sitte alkoi Eilert Olsen puhella hiljaa kuin itsekseen. Auringonnousua, kevättä ja nuoruutta ihailevat useimmat.
Mutta kun on semmoinen rakkaus, niin päinvastoin rakastaa toisen ruumista, ja samassa nyt oppii myöskin rakastamaan hänen ajatuksiaan ja yleensä mitä hän meinaa, ja niin hän tulee vähitellen yhtä läheiseksi kuin veli tai sisar. Katsos nyt: hän oli vieras, mutta muuttui yhtä läheiseksi kuin veli; siinä se juuri on plus.
Ihmishengessä on ikuinen kaipuu Jumalan tuntemiseen. Karmel-vuoren profeetan filosofia tahtoo selittää tämän kaipuun syyn. Itämaiden öinen taivas on ihmeellinen! Kaikkien etäisyyksien mitat muuttuvat sen tenhohämyssä. Kaikki nähdään niin läheiseksi, niin helposti tavattavaksi. Katselin suuria, loimottavia tähtiä, jotka näkyivät välkkyvän vain muutaman sylen päässä minusta.
Cortez, joka tämän keskustelun kestäessä huomasi että Montezuma oli ammentanut rohkeutta salaisesta lähteestä, ryhtyi heti silmän-näöksi varsin innokkaisin matkavalmistuksiin ja julisti lähtöhetken hyvin läheiseksi; mutta upseereilleen ilmoitti hän salaa ett'ei hän koskaan aikonut väistyä Mexikosta, jossa hän muka oli aseman herrana ja toivoi semmoisena voivansa pysyä.
Sillä hän, vanha, viisas ja kuuluisa Väinämöinen, oli sittenkin yksinäinen ja hyljätty. Muinaiset viisaat, ne aina ottivat jonkun oppilaistaan läheiseksi ystäväkseen ja omaisekseen. Menivät nuorena jo naimisiin, ettei vanhana olisi katumisen varaa. Olisihan hänkin, Väinämöinen, ollut nuorempana tilaisuudessa liittämään itseensä toisen ihmisen katkeamattomilla siteillä.
"Te taidatte vainenkin vihata Hannulaisia", sanoi nimismies äkkiä kääntyen Hovilaiseen, joka vihaa hehkuvilla silmillä katseli Taavia ja Timoa eikä ehtinyt muuttaa muotoansa, ennenkuin nimismies siitä oli lukenut hänen tunteensa. "Ei suinkaan, ei mitenkään!" vakuutti Hovilainen. "Päinvastoin oli meidän välimme käydä aivan läheiseksi, josta kuitenkin Jumala ajoissa varjeli "
Joka talvi tuo käärinliinat. Yhtenään kumahtelevat kellot täältä poismuuttaneen muistoksi. Eikö kuolema silloin käy läheiseksi, odotetuksi? Se tulee siksi ainakin kun joku hyvin rakas kuolee, ja kuu tietää, että kuolema yhdistää ja vie elämään. Te puhutte niin kummallisesti. Minä en koskaan ole kuullut kenenkään nuoren puhuvan sillä lailla. Ehkä minä olenkin vanha.
Kuin läheiseksi sinun sielus saikaan, kun syksyn sävel ympärillä soi! Ei ollut silmääs varten päivän kilo, ei kevään kentät varten astuntaas. Sun arat kätes kankeiks teki ilo ja suru teki pehmehiks ne taas. Ja keväiden ja ilon kuoloon käyden sa lohdun kalkin kannoit esiin vain, kuin sielun lääkkeen, unhoitusta täyden, kuin vilvoittavan tuoksun resedain.