United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän eli siellä kuten eläin eläimen kerällä. Tämä kurja olento kuului tänne ja kuului minulle. Minä olen hänet kasvattanut, minun käteni on valanut kastevettä hänen otsalleen, minun käteni ojentanut hänelle pyhän ehtoollisen kalkin.

On turhaa Nyt hälle ilmoittaita. EDGAR. Turhaa, turhaa. SOTAHERRA. Edmund on kuollut. ALBANIAN HERTTUA. Syrjäseikka tässä! Mua kuulkaa, jalot ystävät ja lordit. Tän ylt'yleisen turman lievikkeeksi Me teemme kaikki: vallan luovutamme Tuon vanhan majesteetin elinkaudeks Hänelle nyt. Kaikk' ystävämme Saa palkan kunnostaan ja vihamiehet Rikoksen kalkin juoda. Oi! kas, kas!

Tästä tärkeästä tieteestä ei ole vielä mitään kirjaa kirjoitettu! Vielä oli heidän yksi vaiva kärsittävänä, nimittäin aamiainen. Vieraat olisivat tosin mielellään jättäneet tämän katkeran kalkin se on: katkeran kupin tyhjentämättä, mutta Abris herra väitti vakavasti, että hänellä jo oli ollut kustannuksia kahvin polttamisesta ja maidon keittämisestä, jonka vuoksi se ei saa hukkaan mennä.

Pitäisi olla malja, vaatteella peitetty ... ota se käteesi ja häpäise seSiinä ne ovat, raamattu ja sen päällä ehtoolliskalkki. Hän iskee tulta ja sytyttää kynttilän, joita on eilisen messun jäljeltä useampia alttarilla. Sitten tekee hän niinkuin oli tehtävä, laskee raamatun maahan ja astuu sen päälle; ottaa kalkin ja häpäisee sen.

Ja kalkin puolin tullen siihen päätökseen, ettei mitään oltu vielä menetetty ja että tuossa oli otus kierroksessa ja vielä aikaa tuumia, miten se olisi otettava, kävi Panu odottamaan, mitä tuleman piti. Martti-pappi oli asettanut kirjansa pöydälle ja asettunut itse pöydän päähän.

Oi, ystävät! eikö parempata kannua joulu-aamuna teilläPeikko luolaansa takaisin kääntyi ja, hetken viivyttyään, palasi taasen, kädessään kiiltävä, hopeainen kalkki; tätäpä ratsastaja tarkoittanut oli. Kalkin hän vastaan otti, joka täynnä oli jotain valuvaa ainetta, ja arvasi hän hyvin, että olisi hän henkensä paikalla heittänyt, jos sitä huulillensa laskenut olis.

Niin oomme, armas, syksyyn saapuneet, syystuulet vaahterissa vaikeroivat, ja ilottomin lauluin iltaan soivat nyt sähkölangat kuni kanteleet. Me oomme itkeneet ja iloinneet, me oomme huulin, jotka hurman joivat, min kerran kauneus ja nuoruus loivat, ens epäilyksen kalkin maistaneet. Oi harmautta illan ikävän, kun loistaa lyhdyt vain, yön mykkä vahti niin suurin, sumentunein katsehin,

Mutta sen ohessa tuumailin: "Jos se niin hartaasti ikävöimäni soveliaisuus esiintyy ainoasti tämmöisenä elämän kovuutena, niin parasta olisi ollut, ett'en olisi sitä pyytänytkään." Toivoin siis "pois otettavan sen kalkin ilman juomattani." Kumminkin sen ajan perästä alkoivat vaikutukset sydämessäni kristillisen totuuden puoleen, samalla kun ajallisen elämäni suru yhä eneni.

Eikö se ollut hänen naapuripitäjänsä kirkkoherra kaukaa pohjan periltä, sama, joka kerran kauppiaan pirtissä oli kehoittanut laittomaan asevelvollisuus-kutsuntaan ja sitä ennen Herran pyhällä ehtoollisella hänen huulilleen kalkin ja rippileivän ojentanut? Mutta hän oli liian väsynyt muistaakseen mitään enää sen selvempään.

Todistukseksi, että näin on tapahtunut, kertoilevat vielä vanhat, heidän läsnä ollessansa nähneensä tämän kalkin syrjässä niinkuin sulanneen loven. Mutta vielä muistuttaa tapausta mäki, jonka harjulla sankari neuvon pelastukseen kuuli, ja pelto, joka hänen peikkoin kynsistä pelasti: mäki kutsutaan vielä Ristinmäeksi ja pelto siinä alla Ristinpelloksi.