Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Kapteeni, kun nyt oli vapaa-ehtoisesti päästänyt suden omaan luolaansa, oli voittanut takaisin entisen urhoollisuutensa. Hän seisoi siinä, niinkuin ainakin komentaja komennettavan edessä. Hän silmäili käsipuolista päästä jalkoihin asti ja odotti, että tämä sanoisi asiansa. Mutta käsipuolinen ei nyt ollut sama nöyrä kyrmyniska kuin ennen.
Talonpojat koettivat vuorotellen auttaa toisiaan ja kiroilivat lakkaamatta; turhaan sen tekivät: tynnyri tynnyrin perästä vyöryi lakkaamatta portaiden aukkoon kuin avonaiseen kitaan. Aika kului; päivä oli valjennut; joka hetki voi saapua apua linnasta... Silloin kuului melun seasta uhkaava ääni huutavan: antaa suden kärventyä omaan luolaansa! Hän ei ole pääsevä käsistämme!
Viisas mies salpasi hänensä luolaansa, päästääkseen mielikarvautensa tästä tyhjään menneestä toiveesta valloillensa; ennenkuin meni, varoitti hän kumminkin kuningasta vielä kerran hänen vaaralliselta vangiltaan. Mutta milloinkapa rakastunut ukko on kuunnellut järjellisiä neuvoja. Aben Habuz antausi hillittömästi kiihkeän taipumuksensa varaan.
Kylmä kammo valtasi velhonkin, sillä koiran tuskainen pelko oli ajan taikauskon mukaan onnettomuutta uhkaava enne. Hän mutisi manaussanat, hoippui luolaansa ja tarttui yrtteihinsä ja astioihinsa seuratakseen egyptiläisen käskyjä.
Rauhan taas palattua meni hän tähtein selittäjää tapaamaan, joka yhä eli luolaansa sulkeutuneena ja vihoissaan mietti kostoa. Aben Habuz läheni ja puhutteli häntä ystävällisesti.
Hän oli heittänyt metsänkäynnin ja seikkailukset siksensä, hiipiäkseen joka ilta lähellä hänen luolaansa olevaan kanapihaan. Siellä eli hän nyt hiettä ja vaivatta. Sattuipa kerran ettei hän muistanutkaan lähteä kanapihasta aikanaan, vaan viipyi siellä tavallista pitempään, ja kun hän viimein tahtoi kotiinsa palata, oli aurinko jo ylhäällä ja ihmiset töissään.
Ei meidän maailma lopu, vaikka muu maailma siellä loppuisikin. Tämä kotoisen turvallisuuden tunne on elämäni ensimäisiä onnen tunteita. Minulla ei ole mitään tarvetta pyrkiä pois pihamaan puitteista. Kun ensi kerran joudun maantielle ja kuulen kärryjen rytinää, juoksen täyttä karkua kotiin niinkuin ketunpoika luolaansa.
He olivat ajaneet häntä takaa hänen perimäiseen luolaansa saakka, kunnes hän sidottuna oli virunut heidän jaloissaan. Saksan tammet olivat juuri pukeutuneet viheriään, joutuakseen heti ilakoiden ryöstettäviksi, kun voittajat alkoivat palata.
Aseet hän piilotti tarkasti taloonsa ja muulit hän yksitellen möi torilla. Siten hän suoriutui tästä jutusta herättämättä mitään huomiota kaupungilla. Päällikkö oli sillä välin paennut metsään luolaansa. Hän astui yksin aarteittensa keskellä ajatellen tovereitansa, jotka niin surkealla tavalla olivat heittäneet henkensä. Ja hän päätti kostaa heidän puolestansa.
Oi, ystävät! eikö parempata kannua joulu-aamuna teillä?» Peikko luolaansa takaisin kääntyi ja, hetken viivyttyään, palasi taasen, kädessään kiiltävä, hopeainen kalkki; tätäpä ratsastaja tarkoittanut oli. Kalkin hän vastaan otti, joka täynnä oli jotain valuvaa ainetta, ja arvasi hän hyvin, että olisi hän henkensä paikalla heittänyt, jos sitä huulillensa laskenut olis.
Päivän Sana
Muut Etsivät