United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän taivutti jalkojaan, meni toinen jalkahihna rikki ja ratsis! housun lahe lensi kokoon polven yläpuolelle. Ja kun hän kumartui sitä jälleen kiinni solmimaan, meni toinenkin hihna rikki, ja nyt hän seisoi siinä paljain säärin kaikkien hienojen herrojen ja naisten keskellä. Hänellä näytti olevan uimahousut jaloissaan.
Katso uskon katsehin, Mitkä merkit käsissänsä, Jaloissaan on vieläkin; Mitkä merkit vieläkin Kantaa paimen parahin! Luota, sielu, Herrahasi! Parhain teistä on se tie, Jota hän sua johtaa, vaikka Ruusuin yli ei se vie. Sittenkin, oi, sittenkin, On se teistä parahin! Luota, sielu, Herrahasi! Luottaos, oi, luottaos! Korpimatkan jälkeen kerran Ihana on palkintos; Iki-ilo verraton Sulopalkintosi on!
Ensiksikin, emäntäni ei ole koskaan rakastava teitä. Mistä sinä sen tiedät? Te olette loukanneet häntä syvästi. Minä! millä minä olisin voinut häntä loukata, minä, joka siitä saakka kuin olen hänet tuntenut, olen madellut kuin orja hänen jaloissaan; selitä, ole niin hyvä. Sitä minä en koskaan ilmoita kellenkään muulle kuin sille miehelle ... joka katsoo sieluni pohjaan saakka.
Voltaire'n ja Lekain'en marmori-kuvat, joiden vieressä muutamia kyntteliä likaisissa jaloissaan paloi, näyttivät ylevällä juhlallisuudella ja rauhallisuudella kääntäneen rauhalliset, eloa huokuvat kasvonsa ystävättärensä puoleen, hymyellen lähettääksensä hänelle terve-tuliaista, hänelle kuolemattomain seassa kuolevaksi syntyneelle; mutta myöskin nyt jo kuolemattomalle taiteilijattarelle.
Oikealla puolella seisoivat miespuoliset kotikutoisissa kauhtanoissaan ja virsuissaan ja puhtaissa, valkosissa jalkarievuissaan, ja nuoret uusissa verkakauhtanoissaan, vyötettyinä kirkasvärisillä vöillä, saappaat jaloissaan.
Antti astui sisään pitkävartiset saappaat jaloissaan ja seisahti oikeushuoneen lattialle lautakunnan ja uunin keskusvaiheella. Tuomarin pitkät silmäripsit seisoivat pitkän tuokion yhdessä kohti kuni jäätyneet. Mutta muuten hänen katseensa liikkuivat ylös ja alas pitkin Antin rotevaa vartaloa, aina saappaista kasvoihin ja kasvoista saappaisiin. Onko hän saanut mitään sivistystä?
Poloinen ei ollut saanut mitään vaatteita mukaansa, jos hänellä niitä lienee enempää ollutkaan, kuin ne, mitä hänellä oli yllään, nimittäin repaleiset housut, punaisen ja mustan raidollinen merimiehen paita; risainen, purjevaatteesta tehty lakki sekä jaloissaan jonkunmoiset muodottomat, varrettomat saappaat ilman sukkia.
Jos minä matona makaisin heidän jaloissaan, niin luuletteko että sillä paranisi? Ei. Jokainen pitäisi oikeutenaan kiduttaa minua kuten kidutetaan käärmettä. Minä en ole ylpeä, vaan en ystäviksenikään heitä halua. Minä pidin heitä vain siksi ulohtaalla, että eivät tule poleksimaan varpaitani.
Joskus, tavatessaan jonkun saarnan-aiheen, josta hän ennen muinen oli saarnannut vakaumuksen lämmöllä, ja koettaessaan käyttää sitä, tunsi hän kauhukseen kuinka se lohkesi kappaleiksi hänen käsiinsä, joten koko tuo ihana, runsas aine oli tomuna ja pirstaleina hänen jaloissaan.
Ylpeyden piru niissä vaan on. Ne katsovat meikäläiseen ikäänkuin santaan jaloissaan. Jos sellaiselle olisin laupias, teeskentelisin, jos niin sanoisin. Muuten en enää tahdo itseäni unhoittaa. Huomaan kyllä ettei se meidän muistorahamme ole, eikä minuun koske, kenen se on. Maatilan hyvät ihmiset pitäkööt itse silmänsä auki, minä en ole pantu heidän aarteistansa huolta pitämään".