United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syys-illall' istuessa noin Soi viulu, laulut luisti: Ken miehentöitä, vaaroja Yön hekkumassa muisti? Vaan kopse kuuluu ulkona, Ov' aukenee ja ovesta Sisälle vanhus keikahtaa, Muut' yllä ei kuin paita; Hän säärin seisoo paljahin Ja katsoo "kuink' on laita". Pään harmajan ken nosti noin Yövuotehelta varhain, Kun kukko viel' ei laulanut, Tuo aamun virkku parhain?
Kaukaa näki hän jo Petun seisovan portilla häntä odottamassa ja arvasi siitä, ettei nyt ollut oikein laita. Poika värisi vilusta ohkaisessa hameessaan. Avopäin hän seisoi ja paljain säärin; jaloissa oli vanhat kenkärajat. Mari koki rientää; viittasi kädellään Petua menemään sisään, mutta ei poika malttanut. »Anni kuolee», hän huusi. »Herra siunaa!»
Vähän edempänä tapasi hän muutamia paljain säärin olevia lapsia, jotka pulikoitsivat purossa; herttaisilla leikinlaskuillaan, joita hän voi toimittaa milloin vaan tahtoi, viehätti hän heitä niin, että he kohta, iloissaan huutaen, kiipesivät hevoisen selkään, kunnes Jack viimein älysi välttämättömäksi väkisin irroittaa itsensä ja paeta, jättäen taakseen suukkosia ja pieniä rahoja.
Sa herra oot ja tiedät, ett'en eroo sun tahdostas, myös tiedät, mit' en sano.» Tulimme harjalle nyt neljännelle, käännyimme vasempaan, ja kuilunpohjaan astuimme ahtahasen, reiäkkääsen. Mua Mestarini lantehellaan kantoi ja saattoi aina reiän suulle, josta tuon oudon tuska säärin sätkyi ilmi.
Kuin hangenkin alta ja jään puin, nurmin ja kukkasin puhkee maan ikimahti taas vapauteen, niin vapautuu pyhä valta taas hengen ja aineen työn, teko tyynen sään, myös tieto ja taito, tuo kansojen kunniavahti, ja voimat sen taas virkoovat laihoja, heelmiä, viljoja kantain vieraiden rantain, ja maailman kauniimman luo väki sähkön ja liekin ja malmin: niin Suomikin suurtuu rauhasta raskain laihoin ja soiluvin saarin ja salmin.
Juha astui juuri silloin sisään hurstisessa paidassa, karvaisin, paljain säärin. Ei ole viinaa, sanoi hän, lienee hänessä sitäkin, mutta on hänessä jotakin muutakin ihmeellistä makua, mitähän lie. Kyllä sen kestää naisenkin suu. En minä tarjoisikaan semmoista, jota ei suu kestäisi.
Hän säärin vimmatusti: polskutti, kuin kana kaukalossa, molskutti, myös muisti tehdä kuperkeikkoja. Se pyrki naurattamaan veikkoja. Voi, varmaankin nyt luoti hipaisi: hän kädellänsä päätä sipaisi. Ja nyt hän uppoaa ... jää veden alle... Ei! jälleen sukeltanut oli Kalle. Jo alkaa ryssän pauke loppua. Ei nytkään pidä Kalle hoppua, ei lymyile, ei askeltakaan juokse.
Paina puuta Laagje!" Laagje istui tuolille, joka hänelle oli jotenkin outo kappale, koska Lappalainen samoin kuin itämaalainen kernaimmin istuu ristissä säärin. "Sinähän olet hyvin rikas, Laagje", puhui kauppias, "onhan sinulla monta tuhatta poroa?" "En ole rikas", vastasi Lappalainen." "Montako poroa sinulla on?" "En tiedä, tänään voipi olla monta, huomenna ei yhtään!"
Kun hän taivutti jalkojaan, meni toinen jalkahihna rikki ja ratsis! housun lahe lensi kokoon polven yläpuolelle. Ja kun hän kumartui sitä jälleen kiinni solmimaan, meni toinenkin hihna rikki, ja nyt hän seisoi siinä paljain säärin kaikkien hienojen herrojen ja naisten keskellä. Hänellä näytti olevan uimahousut jaloissaan.
Polvillaan maassa, paljain säärin ja käsivarsin, hän rukoili Maria-Magdaleenaa opettamaan itselleen oikean rukouksen taitoa. Hän toivotti vaeltajat tervetulleiksi, ja sill'aikaa kun Gorvenal hoiteli hevosia, riisui hän Tristanilta varustukset ja alkoi asetella esiin ruokaa. Hänellä ei ollut suuria herkkuja tarjottavana, kuitenkin oli hänellä tuhkalla sekotettua kauraleipää ja lähdevettä.