United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hämmentyi hieman Shemeikka, seisoi ovessa, peremmä tulematta, ulos menemättä, vaieten, nojaten vuoroin toiselle jalalle, vuoroin toiselle, toinen käsi housun kauluksessa, toisella partaansa punoen. Se tulikin siis vain hakemaan lastaan? Ja otti äijänsä avukseen?

Kauppias otti asian vasten luuloa hyvin vakavasti. Lähettäkääpäs tyttö minun puheilleni, hän sanoi. Jaana ei tahtonut suurin surmin mennä. Mutta isä pakotti hänet. Kauppias käveli kädet housun taskussa kamarinsa lattialla. Jaana seisoi ovensuussa. Kauppias kyseli ja hän vastasi, ujona, arkana ja punastuvana.

Kun hän taivutti jalkojaan, meni toinen jalkahihna rikki ja ratsis! housun lahe lensi kokoon polven yläpuolelle. Ja kun hän kumartui sitä jälleen kiinni solmimaan, meni toinenkin hihna rikki, ja nyt hän seisoi siinä paljain säärin kaikkien hienojen herrojen ja naisten keskellä. Hänellä näytti olevan uimahousut jaloissaan.

Mistä tuo äkkinäinen muutos? »Herrat», sanoi hän niin kylmästi kuin olisivat ventovieraita olleet. Woldemar kohosi ylös, pisti kädet housun taskuihin, nytkäytti päätä taakse, ja rypisti otsaa; Tirri nolostui ja loi silmänsä alas; Alfred oli kuin elävä kysymysmerkki. Aamiaista syötiin jokseenkin juhlallisessa äänettömyydessä.

Kun hän taivutti jalkojaan, meni toinen jalkahihna rikki ja ratsis! housun lahe lensi kokoon polven yläpuolelle, ja kun hän kumartui sitä jälleen kiinni solmimaan, meni toinenkin hihna rikki, ja nyt seisoi hän siinä paljain säärin kaikkien noiden hienojen herrojen ja naisien keskellä. Hän näytti nyt siltä kuin jos hänellä olisi ollut uimahousut jalassa.

Se oli tyhjä ... ja toinen tasku oli myöskin tyhjä... Ei, ei hän sitä vielä uskonut... Mutta sen hän tunsi, että epätoivon parahdus jo kohosi sydämestä ... ja kurkkua myöten ... ja tinki pääsemään ulos... Kello oli poissa ... poissa se oli ... ei ollut povitaskussa ... eikä housun ... eikä liivienkään... Ja silloin se pääsikin ulos, mikä oli pyrkinyt...

Poltettua korkkia pisti hän housun taskuun, tehdäksensä sillä viikset itselleen, niin myös punaisen kukon sulan lakkiin pantavaksi, jotta näyttäisi oikein hirvittävältä. Paitsi sitä oli hänellä takin taskussa luupäinen kääntöpää veitsi, jolla hän aikoi leikata pois suden korvat, kuin se oli tapettu, sillä tätä hän ei raaskinut tehdä, kuin susi oli hengissä.

Hänen tyypilliset ulkopuoliset omituisuutensa ilmenivät nyt hyvin selvinä: ruumis pitkä, tanakka, jyryselkäinen, otsa keskinkertainen, kasvot teräväpiirteiset, parrattomat, silmissä tuikea katse. Päällä oli siniseksi värjätty aivinainen pusurimekko ja jaloissa omatekoiset pieksut, joiden ruojusten alle housun lahkeet olivat sidotut.

Esa järkeili vallesmannin pojalle: Menisit ja ottaisit teidän kyökistä ja sitte syötäisi. Pappa on vihainen, kieltäytyi Vesa, selittäen: Kun siihen sattui se kivi... Se on siitä telehvoonista kaikille hyvin vihainen... Ja sanoo panevansa linnaan! Syntyi pieni neuvottomuus. Otto kaiveli nenäänsä ja Esa seisoi kädet housun taskussa.

Aidalla riippuivat siinä vanhat, paikatut housun rutaleet, ja erään oven edessä oli äsken suolakalasta tyhjennyt kalapytty, josta levisi semmoinen paha haju, että Petterin täytyi myöntää: "Kylläpä täällä haisee väkevältä!... Menemme tätä toista tietä." Käännyimmekin toisaalle.