United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä hän on! ja kun tulivat luo: Sinäkö se nyt olet? Mitä ne tytöt tarkoittaa? kysyi Marja. Sinäkö se nyt olet se meidän uusi emäntä? Sinäkö olet? Ketäs te olette? Me ollaan Shemeikasta. Lähdettiin katsomaan. Kuultiin, että on tuonut Shemeikka uuden tytön, ei maltettu, emännän on ehkä viimeinkin tuonut. Sinäkö olet? Enhän minä tiedä. Sinäkö Shemeikan sait?
Shemeikka tuli ja valaisi Marjaa, joka ensin oli painautunut nurkkaan, mutta nyt oikaisihe ja seisoi Shemeikan edessä katsoen häntä uhmaten silmiin. Sitten hän yhtäkkiä löi soihdun hänen kädestään sammuksiin ja karkasi ulos.
Nyt löylyä! huusi Shemeikka. Nyt löylyä, sorea emäntä! Vieläkö? Jo riittää! Marja löi vielä, kerta kiellon päälle, vetäytyi sitten porstuaan, kuuli sinne kaikki, mitä miehet saunassa haastoivat vastainsa lätkinän lomassa. Annahan, kun minä kylvetän, puhui Juha. Rupea tuohon pitkäksesi. Löipä tiukan löylyn. Oikein rakkaasta kädestä. Kyllä se kitkan kiukaasta irti saa, kun vain tahtoo.
Minä tahdon hempeän ja hiljaisen. Minä tahdon milloin minkin, kuului Shemeikka pala suussa puhuvan. Milloin neitsyen, milloin naisen, milloin tulisen, milloin tyynen. Pian yhteen kyllästyy. Onko sinulla milloinkaan ollut yksi edes niin kauan, että olisit ehtinyt kyllästyä? Shemeikka ei vastannut siihen. Se oli jonkun toisen ääni, joka sanoi: Yksi aina kesässään.
He olivat hänelle vastenmielisiä, vierasrotuisia kuin metsän eläville navettaelukka, kuin peuralle lantalaisen lehmikarja. Semmoisten syliin se oli hänet työntänyt tervetuliaisikseen! Shemeikka tuli hänen jälessään. Marja! Elähän mene! Nyt pidetään iloa. Onko sinulla ollut ikävä? Anna minun olla! Ka, enhän päässyt ennen. Onko sauna lämmin? On se ollut joka ilta lämmin siitä pitäen, kuin lähdit.
Se pyysi sitä niinkuin ei olisi itse omin voimin kyennyt, melkein rukoilevin silmin ja ilmein. Luvataan sitten. Saaneeko katsoakaan? Katsoa saa. Onpa hyvä, ettei tarvitse ummessa silmin. Marja hymähti hämillisen hellästi... Pilkkasiko se? Syötyään loikoili Shemeikka pihamaalla, lämpimässä paisteessa, selällään, kädet niskan alla.
Saisinko vielä viimeisen kerran nähdä Shemeikan? Kun pysyisi Juha venheellään, niinkuin lupasi! Et sinä saa ... sinä et saa mennä sille sanomaan, sanoi hän kuitenkin. Vaan Anja on jo livahtanut ulos. Marja otti lapsen ja aikoi lähteä. Mutta sitten hän laski sen takaisin... Heittäköön hyvästinsä lapselleen, jos tahtoo... Shemeikka on nukkunut lauteille lehvien päälle.
Näen, mitä näen ja hiukan peräytyen mittasi Shemeikka häntä kiireestä kantaan Karjalan kaunihin kuusen, kukkalatva kuusen, kun hänet vielä kukkasellakin koristettanee.
Sitten vasta otti kesätyttöjä, kun minä lapsia imetin, ja saihan ottaa riitti hänestä minullekin. Elkää, hyvä emäntä! Enhän minä häntä aina tarvinnut. Annoin kernaasti heille, joilla ei ollut omaa. Sitten oli minullekin hyvempi ja hellempi. Jos tein niinkuin sinä Shemeikalle, niin jätti hän minut niinkuin Shemeikka sinut: ei katsonut päin, ei perin.
Ei näyttänyt Shemeikka olevan näkevinään Marjaa, välistä häneen vain veltosti katsahti, penkillä kenallaan istuessaan seinään nojaten, jalat oikaistuina ulos lattialle solakkoina, suorina, levossa jänteet ja lihakset hyvin kylvettyä, kyllin syötyä kädet ristissä rinnan päällä ja välistä oieten hopeapikaria kohti.