Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Minä en ikinä lähde sinne, missä ovat kaikki entisesi, sanoi Marja, ponnahtaen ylös. Ei auttane sitten muu, kuin että toimitan sinulle kyydin kotiisi? Jako veisi Juhalle sinun lapsesi tuliaisiksi? Onko? On! Shemeikka irvisti. Sanot hänelle, että se on hänen. Sitä en saata sanoa. Mikset? Siksi, ett'en saata! sanoi Marja yhä enemmän kiihtyen. Sano sitten, että se on minun.
Huomenna olisi taas taipaleelle lähtö. Olisi aitassa sija, sanoi Marja. Vie, Juha, vieras levolle. Juha lähti edeltä näyttämään tietä. Shemeikka meni mukana, mutta kääntyi porstuassa takaisin tupaan. Jäikö mitä vieraalta? kysyi Marja. Koko laukkuhan jäi. Eipä vähän jäänytkään, kun koko laukku. Shemeikka nosti sen olalleen toisesta viilekkeestä, Marjan auttaessa toisesta.
Ei saanut Marja sanotuksi muuta kuin hellän ihastuneen: Voi sinua, Shemeikka! Hänen mieltään huikaisi, veti kyyneleen silmään, harsoon maailman ja elämän. Silmä itki, sydän iloitsi tietämättä kumpikaan mistä. Sillä somempaa, sievempää ei voinut missään olla. Uskottelin sinua, Marja, on vainenkin minulla talo toinenkin kuin tämä. Jos sinne halunnet, menemme? Jos tähän tyytynet, jäämme? Jäämme.
Paljon oli kuullut naisten hänelle sanovan, mutta ei kenenkään mitä tämä ja niinkuin tämä. Ei aio palata kotiinsa, vaikka se hänellä on! Lähtee ennemmin menemään, tietämättä minne! Hänestä on minulle vielä paljon iloa. Tulet toki mukaani, Marja! Ethän tahdo? Minä tahdon. Tahdotko? Sano, Shemeikka, ihanko totta tahdot? kuiskasi Marja hänen kaulaansa ripustautuen.
Luulitko ehkä olevasi ensimmäinen? Ja ensi kesänäkö tuot taas uuden? Luuletko ehkä olevasi viimeinen? Miksi minut sitten ollenkaan tänne toit? Minäkö toin? Etkös itse pyrkinyt? Etkös itse syliini juossut? Marjan uhka katkesi. Shemeikka hellitti hänen kätensä, ja hän lyykähti kivelle. Minne minä nyt täältä joudun? itki hän.
Onpa ihme, ettei jo ennen. Vaan satuinpa parhaaseen aikaan, ja paraspa sinulle sattuikin, kun Shemeikan poika! Shemeikan? Shemeikka Shemeikan poika! huusi eukko. Isäsi tappajan! Pikku velivainajasi kärventäjän! Sen poikaa täällä sinulla suojelutti, jonka isä sinun isäsi seinään seivästi ja sen tehtyään lapsen kätkyestä palavaan uuniin nakkasi.
Yhden lehmän heinät minä lehdoista ja rannikoilta tässä pian keräisin. Shemeikka kasken hakkaisi... Vaan ei! Liian hyvä Shemeikka kaskea kaatamaan ja korpia raatamaan. On metsän kävijä, on kaupan kävijä, saa leipänsä muullakin hankkeella irti. On sankari hän! Minut tänne ilman sitäkin elättää. Ei Shemeikka lähtiessään aikeistaan mitään puhunut.
Marja nauroi vielä hartaammin, ajatellen iloista yllätystä, jonka hän sille tekee. Sinun eväitäsi, mies parka, nauran. Eikö sinulla ole muuta kuin tuo...? Shemeikka ei vastannut, haukkasi vihaisesti palan suuhunsa ja sylki samassa toisen puolen ulos. Olisi tässä, jos et vähyyttä katsone, niiasi Marja kiven luota ja nosti keittotuohisen piilostaan. Mitä sinulla siinä on?
Elä hintoja kysele, sanoi Juha. Kyllä niistä sovitaan, sanoi Shemeikka. Ettäkö ostaisit minulle tämän? Juhalta kysyi, Shemeikkaan katsoi. Se sen sinulle hellästä sydämestään antaa, vakuutti Shemeikka. Päähänkö tämä pannaan vai kaulaan?
On oltu täällä melkein siitä asti, kun lähdit. Koko kesä, Marja, koko kesä! Eikö se nyt tuonutkaan itselleen uutta tänä kesänä? sanoi Marja venähyttäen huultaan. Eihän se onneton. Voi, kurjasti kävi Shemeikan! On heitä ilkeitä ihmisiä maailmassa! Kun jätäppäs, hylkääpäs Shemeikka! Sekö talvellinen venakko?
Päivän Sana
Muut Etsivät