United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä pidän venäläisistä, minä olen itse venakko; niin, minä olen venakko, sillä minun isäni oli upseeri, hänen piti saaman rintatähtikin... Mutta minulla on valkoisemmat kädet kuin teillä". Hän nosti käsivartensa päänsä yli, liikutteli käsiänsä edes takaisin, että veri laskeutuisi alas, ja sanoi, äkkiä antaen niiden taas pudota alas: "näette sen, minä pesen niitä aina hyvänhajuisella kreikkalaisella saippualla.
Minä lähden heti, minulla on tuolla toinen, joka odottaa. Olet yhä yhtä sydämikkö? Olen. Vihaat häntä yhä? Vihaan. Ethän ... en usko ... et voi. Eikä Marja itsekään uskonut, mitä sanoi. Tupa häilähteli hänen silmissään, niinkuin hän olisi istunut venheen kokassa koskessa. Oliko venakko hylännyt Shemeikan? Oliko Shemeikka kysynyt minua ja lähtenyt jälkeenikin? Miksi minä en lähtenyt yksin?
A? kysyy hän katsahtaen lasiensa yli ja anteeksianovasti hymyillen. Siis venakko! Se vielä puuttui! Ajattelin kuitenkin, että on hyvä toisinaan harjoituksen vuoksi puhua tuota kieltä, muuten se minulta kokonaan unohtuu. Ja sanoin siis venäjäksi, että minulla on pahanlainen reumatismi tietäisikö hän ehkä jotain apua siihen.
Toinen pyhiinvaeltaja, mainittu venakko, oli viidenkolmatta vuoden vanha nainen, jonka mies oli hänen jättänyt, ja nyt pyrki vaimo päästä johonkin luostariin. Hän matkusti ilmaiseksi laivassa. Ennen laivaan astumistaan kääntyi hän kapteenin puoleen sanoen: "Sallitteko köyhän pyhiinvaeltajan, joka on matkalla Kijeviin rukoilemaan Jumalaa, kulkea laivassanne?"
Venakko? Vasta lakkasi lätkimästä. Teidän heimoanne. Sieltäpäin sen äiti sanoi olevansa, vaan ei ole sen tarkempia tietoja; orjatyttö mikä lienee ollut, joku pakenija pahoja pitäjiään; siellähän kuuluvat isännät tekevän piikatytöilleen, mitä tahtovat. Lieneekö niin, en tiedä. Ropsikaa vielä vähän jalkopohjiakin.
Juha pudottihe pois kannoilta, seisoi yksin aavalla järvellä. Taas oli hänelle tehty vääryyttä. Ei, ei hänelle, vaan Marjalle. Rovastikin uskoi, että se oli mielellään mennyt. Mitä minä lähdinkään sitä sille puhumaan? Mitä minä hänellä sanottamaan, että se on sillä verissä, venakon? Mutta kun se oli se, joka meidät vihki, tarttui käteen ja toivotti onnea. Vaan ei liene, perkele, mielessään toivottanutkaan, vaikka suullaan! Lienee toista salaa ajatellut, toista sanonut. Mistä se sen muka tiesi, että Marja mielellään? Siksikö vain, että on venakko?
Isä oli vanhaa karjalais-saksalais-ruotsalaista juurta, äiti venakko; Hän oli ihanteellinen marsalkka ja juhla-airut, jona hän muuten toimi koko ylioppilasaikansa alimmalta osakunnan lähettiasteelta suurien ylioppilasjuhlien ja kansalaispäivällisten ylimmälle juhla-airutasteelle.
Jos min virkkaisi Venakko, Venäläinen viekottaisi, Saisi ummikko sanoa, Outo kieli kelpotella. Suku surmaksi rupesi.
Onhan ruokotonta, että sillä pitää olla joka kesä uusi. Nyt alkaa heitä tuoda talvellakin. Mikä lie ollut sekin, näithän sen, jonka kera kisasi koko ajan, muista mitään välittämättä. Mikä lie ollut, ihan ummikko, venakko, Serahviina joku. »Vie sinne, mistä olet tuonutkin», sanoin, »on heistä minulle kylläksi kiusaa ja huolta entisistäkin. Millä minä heidät kaikki elätän?»
Senpä sen, että jos olisitte arvellut, että se saattaa semmoisen tehdä, ette olisi käteen tarttunut taikka tuota niin, sitä minä vain, että luuletteko, että se on saattanut sen tehdä? Onpa on, onpa saattanut, kun se oli venakko. Jaa, niin, sehän oli venakko. Oli. Sieltä oli. Jos sitä sinne verensä veti? Vaan olisiko sen silti tarvinnut ?