Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Ei tarvita! Näen, mikä hän on nimeltä. Hän on Nils Lykke. Kuinka? Tunteeko hän minut? Olisiko Lucia ? Tietäisikö hän ? Hiljaa! Hän ei tiedä mitään. Minä tiesin sen; sen näköinen täytyi Nils Lykken olla! No niin, Elina Gyldenlöve; te arvasitte oikein.
Kauan olivat poikaiset kahden kesken keskustelleet. Vihdoin oli Heikin aika lähteä. "Kun kauppias tulee kotiin, kysy häneltä tietäisikö hän paikkaa minulle kaupungissa" pyysi hän , "ja tule sitten suutari Punnoselle, jossa olemme kortteeriä, minulle sanomaan, mitä hän vastaa, tahi tulenko minä tänne?" "Kyllä minä käyn Punnosella kun puoti pannaan kiini; minäkin tahtoisin Lauria tavata".
Jo aikaiseen menin alas suureen huoneesen, jonka eilen olin nähnyt ja huomasin olevani taas näkymätön muille paitsi miehille, jotka vieraita palvelivat. Toivoin näkeväni iloisen emännän, joka ystävällisesti puheli kanssani, samoin kuin "Aurinko" ravintolan emäntä. Olin ajatellut, kuinka hänelle kertoisin aikeistani ja kysyisin, tietäisikö hän, kuka tarvitsisi emännöitsiää maalta.
Varmaankin hänellä on näkyjä. "Mene papin luokse!... kymmenen päivän perästä on kaikki ohitse ?" Ehkä hän kuolee? Tietäisikö hän loppunsa lähenevän? Ja senkötähden hän sairastui nähdessään poikaansa siihen sijaan että olisi siitä iloinnut? Ei, ei, ei. Ei hänen sanoissaan merkitystä ollut. Sairaita unelmia vaan, kipeän ihmisen mielikuvituksia, semmoisista ei kukaan välittänyt.
Kohta tulivat neitoset arpalippuja myymään, minkä kestäessä laulajat ja soittajat pitivät huvia yllä. Avatuita, tyhjiä lippuja viereksi kenttä kirjavanaan. Aliinalle oli Augusti ostanut kourallisen arpoja, joista löytyi pari voittoakin. Mitähän nämä sisältävät, arveli Aliina uteliaana ja meni kysymään Iidalta, tietäisikö tämä. Eihän Iida muistanut, ennenkuin kävi luettelosta katsomassa.
Pikku Katri nurmikolla Surutonna leikkii vaan, Häll' ei ensinkään voi olla Aavistusta huolistaan, Joita tapaa synninlapsi Täällä mailman matkalla, Noist' ei tiedä; onnekkaasti Hälle aamu ruskottaa. Sinisilmät säihkyellen Autuaana hymyää, Nurmen pikku kukkaselle Ruusuhuulet myhäjää. Tietäisikö pikku Katri Kuin on paha elon tie, Rukoilisi hartahasti: "Isä, luokses minua vie!" Kotiin, kotiin!
Auno heitti kirjansa käsistään, kääntyi katsomaan kirkolle päin ja sanoi: Nytkö ne jo kirkosta soittavat pois, vaikka kello on vasta kaksitoista... Mitähän ilmaa se nyt tietää, kun niin selvästi kuuluu kirkonkellojen ääni? Olisiko tuulenhenki siellä, vai tietäisikö tuulta sinnepäin. Ja mikäpäs kumma sen tuosta viiden kilometrin päästä on kuuluessa näin kauniilla ilmalla!
Ei siltä tehnyt mieli enää mitään kysyä, vaikka olisi ollut tarpeeseen, tietäisikö hän muualtakaan neuvoa. Nyt oli edessä sama tietämättömyys kuin kotoa lähtiessäkin. Jos Laara arvasi viivyttää pari päivää Karvolassa käyntiään, niin olisi tavannut isännän ja ehkä paremmin päässyt työhön.
»Juuri niin, juuri niin, uin, voih», myönsi Jukke perässä. Nimismies kirjoitti tämän pöytäkirjaansa ja kysyi vielä todistajalta tietäisikö muuta. Mutta se ei tiennyt, niin sai mennä ulos. Jukke vaan surkealla äänellä muistutti: »Tuliko kiljaan? Uih, voih, uih, voih.» »Tuli, tuli», kuului nimismiehen varma vakuutus.
Kaksi kyyneltä. Vanhus harmaa syleilee Lapsivilvakkaa, Pyyhkii karpalaisen poskeltaan; Mitä vanhus aattelee? Muistaa kipujaan, Joit' on kärsinynnä matkallaan. Tyttö leikkii nauraen Kanssa hiuksien, Joita näkee päässä vanhuksen Tietäisikö lapsonen Ett'ei leikiten Päästä ikään hiusten harmaiden! Sitten hymyy vanhuskin, Kirkkaat silmänsä Kohden korkeutta tähystää: "Voittanut oon kumminkin!"
Päivän Sana
Muut Etsivät