Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Kaksi kyyneltä. Vanhus harmaa syleilee Lapsivilvakkaa, Pyyhkii karpalaisen poskeltaan; Mitä vanhus aattelee? Muistaa kipujaan, Joit' on kärsinynnä matkallaan. Tyttö leikkii nauraen Kanssa hiuksien, Joita näkee päässä vanhuksen Tietäisikö lapsonen Ett'ei leikiten Päästä ikään hiusten harmaiden! Sitten hymyy vanhuskin, Kirkkaat silmänsä Kohden korkeutta tähystää: "Voittanut oon kumminkin!"
Tämän lausuttuaan pyyhki rouva kyyneleen lihavalta poskeltaan ja otti enemmän sokeria ja kermaa puuroonsa ajatellessaan pientä puhetta, jonka aikoi pitää noille nuorille onnettomille ihmisille. Hän, näet, erittäin mieluisasti saarnaili ja teki itse mielestään sen paljoa paremmin kuin miehensä.
Sydän, mieli vain, pidä ennallaan, mut jos sua vielä muut käy mieronkoiraksi kutsumaan, vedä miekkas ja vastaa: huut!» Povi soturin nuoren, kuin holvi vaan, oli tyynnä se kestänyt; toki näit, hänen nää sanat kuullessaan, syvält' että se järkkyi nyt. Elinpäivänä riemua ollut ei hän maistanut varkainkaan; elon kylmyys kyynelet varhain vei jo pois hänen poskeltaan.
veisasivat Sanna ja Inkeri. Vuoteella lepääjä toisti hiljaa »pääsinpäivä». Sitten hän avasi silmänsä, katsahti ylöspäin, hymyili ja sulki ne jälleen ja näytti nukkuvan. Hän oli päässyt. Koko hänen muotonsa näytti hymyilevän. Pentti istui vuoteen laidalla pää kumarruksissa. Hän pyyhkäisi karkealla kädellään kyynelen ahavoittuneelta poskeltaan.
Minä melkein luulen, etten olisi tullut lyöneeksi eikä viitanneeksi, jollen sinä iltana olisi kuullut tuota vakuutusta Agnesilta. Mutta se on vähäpätöinen asia. Oltiin taas kauan vaiti. Kun hänen silmänsä katselivat minua, näyttivät ne vivahtelevan jokaisella tavalla, joka voi tehdä silmät rumaksi. "Copperfield", lausui hän, ottaen pois kätensä poskeltaan, "te olette aina vastustaneet minua.
Näin selitti Rikberg, mutta kun hän meni Arnoldin luo ja pihalla kulki sen ikkunan ohi, jonka takana pikku ruumis lepäsi, vierähti raskas kyynel hänen poskeltaan lumikinokseen. Rikberg oli hyvin matkansa suorittanut. Arnold kuunteli Rikbergin selityksiä ja myönnytteli: "hyvä, hyvä!" Rikberg oikein oudoksui hänen käytöstään. Ja kun hän lähti pois, tarttui Arnold hänen käteensä.
Ja kummia seikkoja vanhus taisikin kuulla, sillä kun Klea oli lakannut kertomasta mitä hän viime yönä oli kokenut, niin silloin kyyneleet tulvailivat sekä hänen omista että sepänkin silmistä. "Kirotut jalat," hän jupisi vastatessaan neitosen kysyvään silmäykseen, ja pyyhäistessään takkinsa hihalla suolaisen kyyneleen poskeltaan.
Hän pelkäsi, ettei hän vaikuttanut hänessä mitään. Samassa määrässä kun kesä kului, väheni myös Margretan iloisuus, joka siellä kotona oli ollut niin vilkas; hänen poskeltaan hävisi osa sen punasta ja silmästä osa sen loistosta.
Mistä sinä olet tullut siihen luuloon? kysyi Viija. Siitä kun olet ruvennut niin ahkeraksi. Se ei merkitse mitään, sanoi Viija. Sinut voivat viedä, ennen kuin minut. Kuka ja mihinkä? kysyi Liisa ottaen kätensä pois poskeltaan. Sinne, sinne... Saanko sanoa? Sano jos tiedät, vaan mistäpä tietänet. Jo minä toki tiedän, nauroi Viija.
Päivän Sana
Muut Etsivät