United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vimpari oli niin hyvillään ettei saanut senkään vertaa sanaa suustaan. Hän oli aivan kykenemätön ilmaisemaan sanoilla ajatuksiaan, mutta silmät loistivat ja niissä päilyi vedet. Salaa pyyhkäisi hän muutaman kerran poskille norahtaneet kyyneleet, mutta niitä pyrki tulemaan toisia ja hänellä oli muutenkin niin vaikea olo, että hän pistäytyi ulos tynnyttelemään.
Silloin kuului uudelleen ilohuutoja puutarhasta, ja Eevi tuli juosten Siiri olallaan, muut lapset perässä. Heikki seurasi heitä silmin, kunnes he olivat näkyvistä kadonneet. Silloin jäi hän liikahtamatta ikkunan ääreen seisomaan. Hän seisoi siinä kauan, aivan hiljaa, rinta vain nopeammin kohoili. Vihdoin pyyhkäisi hän kädellä otsaansa. Hän oli nyt selvillä tunteistansa.
»Ja noin nuori!» huudahti tyttö. »Kyllin vanha tähän näin », vastasi Alan ja pyyhkäisi etusormellaan niskaansa tarkoittaen, että olin kyllin vanha menettääkseni pääni. »Se olisi hyvin häpeällistä», huudahti tyttö sävähtäen punaiseksi. »Niin on kuitenkin käyvä», lausui Alan, »jos vain emme yrityksessämme onnistu.»
Em'ly hämmentyi, kun kaikki tarkastimme häntä; hän painoi alas päänsä ja hänen kasvonsa lensivät tavan takaa punaisiksi. Minä panin maata vanhaan, pikkuiseen vuoteeseni veneen perässä, ja tuuli pyyhkäisi vaikeroiden lakeata niinkuin ennen.
Sana, jolla hän puheensa keskeytti, kajahti kuin epätoivoinen tuskan huudahdus, jonkatähden Katri pyyhkäisi kyynelet silmistään ja hämmästyneenä häneen katsoi. "Yrjö, mitä tämä merkitsee?" kuului hänen vakaa kysymyksensä.
Esan ääni sortui, hän pyyhkäisi lakinperällä nopeasti poskille vierivät kyyneleet. »Onko sinulla monta lasta?» kysyi Grönberg hiljaa. »Kaksi.» »Joko olette syöneet sekaleipää?» »Ei, mutta kyllä se nyt näyttää siltä, että talven päälle täytyy.» »Niin», sanoi Grönberg vastaten Esan äskeiseen kysymykseen, »kyllä saat sen leivän suhteen tehdä miten itse tahdot.» »Kiitoksia.» Oltiin hiljaa.
Ja kauniilta se kai näytti, koska matami, kun vaunut olivat ohitse menneet, pyyhkäisi jotakin kosteata silmistään, lausuen: »Niin, siinä se meidän Iiri nyt lähti vaunuissa kukapa olisi uskonut, kun hän Renkalassa paimentyttönä oli, että hän noin olisi menestynyt ja arvoon tullut.»
Mies, johon toverit noin näyttivät luottavan, ei ollut vanhempi kuin moni muu joukossa, päinvastoin kuului hän nuorempiin. Paidan hiha, jolla hän pyyhkäisi hikeä otsaltaan, oli yhtä karkea kuin toisillakin, ja kooltaan oli hän vain tavallinen; mutta siitä huolimatta olisi syrjästä katsoja heti tuon joukon nähtyään pitänyt Heikki Sormuista sen johtajana.
Se pyyhkäisi viimeisenkin kovuuden ja vihan hänen sydämestään ja sai raskaat kyynelet vuotamaan hänen silmistään. "Ethän Anna" hän otti tuon pienen käden omaan karkeaan ja suureen kouraansa, piti siitä vakaasti kiinni ja katsoi rukoilevalla, avuttomuudessaan sanomattoman liikuttavalla katsannolla nuoren vaimon silmiin, "ethän ole sitä tehnyt; voinhan siinä suhteessa kuitenkin olla levollinen?"
Kaikista kirjoista, jotka hänellä oli, ei yksikään sopinut hänen nykyiseen mielialaansa, ja kun tahtoi jotain kirjoittaa muistikirjaansa, niin se näytti hänestä niin tyhjältä ja mitättömältä, että hän sen heti taas pyyhkäisi pois.