United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rohkaise mielesi, särje ne alakuloisuuden kahleet, jotka vievät sinulta järjen viimeisenkin jäännöksen. Ota itsellesi lempivä vaimo omasta säädystäsi, ja kaunistakoon hilpeät lapset sinun elämäsi iltapuolta. Tahdotko totella minua, suotko minulle myöntävän vastauksen?"
Minä olen ajatellut sinua koko ajan sitten viimeisenkin keskellä sillinpyyntiä ... vaan sitä, ett'en saanut otetuksi jäähyväisiä sinulta! ja sitten sitä, olisitko sinä täällä kalastusasemalla?... Saat uskoa minun olleen peloissani sinun poissaolostasi! Sinun kaltaisesi ei ole kukaan muu ... ei kukaan muu nainen! sinun kaltaistasi ei ole maailmassa!
Antavat riistametsät, kalavedet, maat mannut ja lopuksi sen viimeisenkin miehuuden merkin, mikä kansalla vielä on miekat. Toiset eivät suostuneet, mutta Urmas miehineen! Kerskuivat etteivät mitään pelkää silloin se pistettiin pesä tuleen! IS
Mari yhä itsekseen kiukutellen haki viimeisenkin vaaterekaleen, minkä majasta löysi, mutta sittenkin näytti epäiltävältä voisiko hän näillä varoilla lähteä talvipakkaseen lasten kanssa, vaikka ei matka ollutkaan pitkä.
Saatuaan pyssynsä latinkiin, läheni hän raivokasta eläintä, ja pannen pyssynsuun ihan sen päätä likelle, sammutti hän vereksellä laukauksella sen viimeisenkin elonkipinän. Kun tuo kauhea vihollinen oli tapettu, tuntui Elisabethista aivan kuin olisi noussut kuolleista.
Hellimmät ja vahvimmat siteet olivat ratkenneet, ja ne jotka onnenpäivinä olisivat mielellään panneet alttiiksi henkensä vaimojen, miesten, lasten ja sukulaisten edestä, tempasivat nyt viimeisenkin ruokapalan heidän kuolevista käsistänsä ja nielivät sen ahnaasti heidän silmäinsä alla.
Minä ajattelen sitä onnetonta yhtymistä. Katsokaas, minä kysyn itseltäni olisiko käynyt toisin, jos sinä itse toisessakin seikassa olisit ollut sellainen, kuin sinun olisi pitänyt, jos sinä olisit ollut hänelle parempi esimerkki koko elämässäsi.» Nämä sanat sanottuaan hän vaipui kokoon. Oli kuin kaikki lihakset olisivat kadottaneet viimeisenkin jäntevyytensä.
Hämärtyvä sumuinen illankuhja vaikutti mieleen hämärryttävästi ja mustensi viimeisenkin elämän valon. Hän muisti erään kokeneen miehen sanoneen, että jaloudesta hulluuteen on vaan yksi askel... Tämän muistettuaan Antti epätoivoisesti huudahti: »Enkö saisi astua sitä askelta... Ah, enkö...» Ja toivon lohduttavan voiman tunsi virtailevan suonissaan.
Unen ja viimeisenkin rauhan vei häneltä viimein »vanhan ja nuorten akademikkojen rekiretki». Siitä puhuttiin kaikkialla ja pukuja laiteltiin, vaan Esteri oli aivan kuin ei olisi asiasta tiennyt mitään, vaikka Lauri Holma oli hommamiehenä.
Ja neiti Vesterlund purjehti taloustoimiinsa, ja oli kuin viuhka olisi leyhyttänyt viimeisenkin vihanhattaran pois tuosta muuten niin valoisasta salista, johon vielä joululahjoja loppumattomassa sarjassa tulla tupsahti.