Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Katsomatta kuka hänen ohitsensa kulki, sipasi vartija kädellään Nehljudofiakin selkään, ja tuo kädenkosketus ensi aluksi loukkasi Nehljudofia, mutta muistettuaan kuitenkin heti missä tarkoituksessa hän oli tullut, häntä hävetti tämä tyytymättömyyden ja loukkaantumisen tunne. Ensimäinen huone vankilaovien sisäpuolella oli suuri holvihuone rautaristikoilla pienenlaisissa ikkunoissa.
Muistettuaan meidän elämämme koko surkeuden, hän selvästi kuvaili eteensä, mimmoiseksi tämä elämä voisi muuttua jos ihmiset kasvatettaisiin näiden sääntöjen mukaan, ja kauan sitten sammuksissa ollut riemu täytti hänen sydämmensä. Aivan kuin hän olisi pitkällisen nääntymisen ja kärsimisen jälkeen yhtäkkiä löytänyt rauhan ja vapauden.
Nyt rovasti, muistettuaan, että ihmisillä oli pitkä matka kotiinsa, otti Raamatun kainaloonsa ja katsoen väen puoleen sanoi lämpimästi: Toivon että muistatte ja kätkette sieluihinne muiston tästä tämän rakkaan katoksen alla vietetystä iltahetkestä. Sen sanottuaan hän lähti kävelemään ulos ja ystävyytensä merkiksi nyökäytti päätään.
Nämä sanat muistettuaan jatkoi hän itsekseen: "Kautta Castorin! Yhtä paljon kuin täällä surmataan kristittyjä, yhtä paljon kääntää Paavali uusia, sillä jollei tämä roistomaisuudelle rakennettu maailma pysy pystyssä, niin hän on oikeassa... Mutta ehkäpä se pysyy, koska se yhä seisoo.
Orjat, jotka seurasivat Vinitiusta ja joilla oli pienemmät hevoset, jäivät piankin jälkeen. Myrskynä kiidettyään nukkuvan Laurentiumin läpi kääntyi hän Ardeaa kohti, johon hän, samaten kuin Ariciaan, Bovillaehen ja Ustrinumiin, oli majoittanut hevosia voidakseen niin nopeasti kuin suinkin päästä Antiumista Roomaan. Tämän muistettuaan ajoi hän hevosestaan viimeisetkin voimat.
Hämärtyvä sumuinen illankuhja vaikutti mieleen hämärryttävästi ja mustensi viimeisenkin elämän valon. Hän muisti erään kokeneen miehen sanoneen, että jaloudesta hulluuteen on vaan yksi askel... Tämän muistettuaan Antti epätoivoisesti huudahti: »Enkö saisi astua sitä askelta... Ah, enkö...» Ja toivon lohduttavan voiman tunsi virtailevan suonissaan.
"Mitä, mitä te sanoitte, Ivan Ignatjitsh?" kysyi kapteenin rouva, joka istui nurkassa, korttia pannen; "en oikein kuullut". Ivan Ignatjitsh, huomattuaan minun osoittavan paheksumista ja muistettuaan lupauksensa, kävi hämille eikä tiennyt mitä vastata. Shvabrin auttoi häntä pulasta: "Ivan Ignatjitsh", sanoi hän, "on hyvillään meidän sovinnostamme". "Kenenkäs kanssa sinä, veikkoseni, riitaannuit?"
Hän itki vielä sitäkin, että hän yleensä koko elinaikanansa ei ollut muuta kokenut kuin haukkumista, pilkkaa, loukkauksia ja lyöntejä. Hän koetti hakea lohdutusta muistelemalla ensi rakkauttansa tehdastyömieheen, Molodenkofiin, mutta muistettuaan tämän rakkauden hän myöskin muisti mihin se oli loppunut.
Kuunnellessaan satakieliä ja sammakoita muisti Nehljudof tirehtöörin tyttären piaanonsoiton; muistettuaan tirehtöörin, muisti Maslovan, kuinka tämän huulet sammakkojen kurinan tavalla vapisivat hänen sanoessa: »jättäkää se kokonaan». Sitten alkoi saksalainen isännöitsijä laskeutua sammakkojen luo.
Muistettuaan siitä olleen jo kokonaista viisi vuotta ja ettei hän vieläkään ollut mitään, hän pani valokuvan pian pois ja jatkoi huoneen tarkastusta. Nurkassa näkyi hajoitettu pyssy. "Se on totta, ajatteli Henrik, aikoihan Gabriel ampua itsensä, ellei saa rahoja." Henrik tunnusteli äkkiä poveansa. Siellä se oli lompakko.
Päivän Sana
Muut Etsivät