United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !


Nyt saan kuulla... ajatteli hän. Björn parast'aikaa kerskaili uudesta hevosestaan. Sitä vasta oli koni; ei sen vertaa koko pitäjäässä. Niin pulskaa elukkaa ei hän vielä koskaan ollut nähnyt. Perhana vie, kuinka se osasi juosta. Ja sitten se oli niin viisas. Kun näki vaan varjonkaan piiskasta, niin jo laski ravia. Eikö tehnyt kenenkään mieli vaihtaa? Uusi vieras tuli tupaan.

Niin kauan kuin minulla vielä oli jotain kadotettavana, pelkäsin minä ja vapisin. Mutta nyt, kun ei vihoviimeinen vaateriekalekaan ollut omaani, jos nimittäin berliniläinen ystävä vaatii maksua hevosestaan ja rattaistaan, nyt palasi entinen hilpeä mieleni, ja se antoi palttua kaikelle vastoinkäymiselle. Nimitetty sotapapiksi. Olkoon menneeksi!

Mutta joka kerta, kun joku tähti irtautui alaspäin liukumaan, sanoi Matti: »yhyh!», ja silloin hän nykäisi ohjasperistä tammaa juoksuun ... mutta ei sen enemmän manannut, jos tamma yhä käveli ... sillä Matti ei nyt joutanut oikein hevosestaan huolta pitämään...

Ruoholan emäntä tuli illalliselle käskemään, ja tätä kutsumusta meidän matkustajamme halusta noudattivat. Selitykset talon oloista saivat jäädä toiseksi päiväksi. Illalla, kun tytöt maata panivat, sanoi Reeta sisarelleen: "Miina, mitä meidän nuoresta vieraastamme pidät?" "En minä tiedä hänestä mitään, enemmän pidän hänen hevosestaan." "Hyi, kuinka tuhmasti puhut!" "No totta se on.

Arnold piti hevosestaan, hän tahtoi, että sitä myöskin hoidettaisiin hyvin. Hotellissa olivat herrat jo hyvällä tuulella. Riemastuen he Arnoldin vastaan ottivat. Irma rähähti nauruun Arnoldin nähdessään. Siinä se on kavaljeeri! hän sanoi. Et tiedä miten ikävä minun yksin oli teiltä tulla. Kyllä oletkin mies, kun renkisi annat tuolla tavoin riehua.

Syntyi hirveä hälinä, joku rupesi huutamaan apua. Enhän minä voi hahahaha Henrik rupesi nyt nauraen mainitsemaan heidän samantapaisesta hevosestaan Pollesta siellä vanhassa kotipappilassa. Silloin vasta Alina sai naurunsa hillittyä, ja melkein totisena saneli Henrikin kertomukseen: jaa, jaa.

Ja hänen vanhempansa, jotka olivat tapahtumasta kovin hämmästyneet, tyytyivät vain, sen sijaan että olisivat koettaneet ottaa selkoa tuon teon salaperäisestä syystä, puhumaan "päähänpistosta" samalla lailla kuin he puhuivat hevosestaan, jolle oli tapahtunut se onnettomuus, että se vähän aikaisemmin oli taittanut jalkansa ojassa ja että oli täytynyt ottaa elukka hengiltä.

Kun Gjermund ratsasti kirkolle tai häihin tai alas keräjiin, sujui matka hiljaa, vaan tasaisesti; Gjermund kyllä tiesi ihmisten katselevan häntä ja sanovan hänen ylpeilevän hevosestaan. Hän ei myöskään ollut näkevinään, että niin paljo väkeä seisoi aina sen paikan ympärillä, johon hän sitoi hiirakkonsa.

Orjat, jotka seurasivat Vinitiusta ja joilla oli pienemmät hevoset, jäivät piankin jälkeen. Myrskynä kiidettyään nukkuvan Laurentiumin läpi kääntyi hän Ardeaa kohti, johon hän, samaten kuin Ariciaan, Bovillaehen ja Ustrinumiin, oli majoittanut hevosia voidakseen niin nopeasti kuin suinkin päästä Antiumista Roomaan. Tämän muistettuaan ajoi hän hevosestaan viimeisetkin voimat.

Ennätin jo päätellä, että isä oli minut kokonaan jättänyt ja karannut luotani, kun isä tuli pitäjän tuvalta päin hyvin puetun miehen kanssa. He tulivat suoraa päätä luokseni ja isä sanoi: »Tämmöinenhän tämä on Tellu. Kah, tokko älyät kätellä! Kas, mitä se tollottaa. Tämähän se on, Tellu. Kurissa se on pidettävä. »Ruokaa ja ruoskaa» sanoi herra hevosestaan.