Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Minä kosketin kädelläni pientä elukkaa. Kuinka se oli pehmoinen ja sileä, ja kuinka somat, pienet käpälät sillä oli. Juuri kun olin ottamaisillani sen syliini, hyppäsi se ilmaan, putosi kanervikkoon ja tepasteli ja kimmahteli sinne ja tänne tien viertä kulkien. Minua nauratti niin sydämellisesti; oli niin hauskaa, että täytyi itsenikin hypähdellä.
Minä en tietänyt siitä, mutta katsoin tarpeelliseksi puollustaa kreivikuntani laitoksia ja näyttää, että tunsin ne, jonka vuoksi nyykäytin päätäni, niinkuin sanoakseni: "minä uskon teitä!" "Ja hevoset", lausui William. "Niissä vasta elukkaa on! Suffolk'in hevonen, kun se on hyvä, maksaa oman painonsa verran kultaa. Oletteko koskaan itse kasvattaneet mitään Suffolk'in hevosia, Sir?"
Nyt kun pakoon vielä pääsen, Pelastan itseni, ja päätän ottaa Halvimman, katalimman muodon, millä Ikänä kurjuus, ihmisyyden pilkaks, Elukkaa matkii. Likaan tuhrin kasvot, Lanteille hurstin kierrän, vanukkeille Sykerrän hiukseni, ja alastonna Näin pilvien ja myrskyn vainot kohtaan.
Nyt saan kuulla... ajatteli hän. Björn parast'aikaa kerskaili uudesta hevosestaan. Sitä vasta oli koni; ei sen vertaa koko pitäjäässä. Niin pulskaa elukkaa ei hän vielä koskaan ollut nähnyt. Perhana vie, kuinka se osasi juosta. Ja sitten se oli niin viisas. Kun näki vaan varjonkaan piiskasta, niin jo laski ravia. Eikö tehnyt kenenkään mieli vaihtaa? Uusi vieras tuli tupaan.
Kaikki lehmät märehtien ja sieraimistaan raskaasti tuhautellen vain makasivat eivätkä olleet näkevinäänkään emäntää, vaikka tämä kulki halki navetan ja silmäsi jokaista elukkaa. Sitten hän tuli pirttiin katsomaan olisivatko kuitenkin tytöt tai pojat menneet tanssiin, mutta sielläkin olivat tytöt ja pojat kotona, nukkuivat sikeintä untaan.
Hiiri pääsi kaikkiin nurkkiin piiloon ja tuo ilkiö syöksyi välin melkein suoraan jalkoihini, jonka tähden sain täällä hypellä jokseenkin kauan. Mutta vihdoin minun onnistui hipaista elukkaa, niin että se alkoi liikkua hitaammin, jonka jälkeen minä toistamiseen suuntasin iskuni siihen, mutta aina sivuun, kunnes viimein voimakkaalla lyönnillä musersin raukan ja kiireimmän kautta nakkasin pihalle.
Kas, gaselleja, herra! huusi beduini innokkaasti. Vuoren rinnettä kapusi kolme keveäjalkaista elukkaa, vilahtaen jo samassa pois näkyvistä. Vastapäätä meitä, näköjään vain Winchester-pyssyn kantaman päässä, kohosi Nebo-vuoren komea harjanne. Beduinit kuitenkin vakuuttivat, että jo vuorelle nouseminen vaatisi vähintään kaksi tuntia aikaa.
Noita-akka kuunteli tarkasti kunnes kuninkaan selvitys oli päättynyt, ja lausui sitten äkkiä: "Neljä elukkaa tuotakoon tänne yksi kirjava härkä, yksi valkea hieho ja kaksi punaista härkää; henkien täytyy verta nähdä".
Ne ovat siis minun myöskin nuo kullatut pistoolintupet ja tuo hopeoitu satula? Aivan sinun itsesi, samoinkuin tuo hevonen, joka kouristelekse, on minun, ja tuo joka tepastelekse, on Athoksen. Siinäpä on, hiisi vieköön, kolme kunnon elukkaa. Mieltäni hyvittää, että sinä pidät niistä. Kuningasko se siis lahjoitti nuo sinulle?
»Vaan eihän sitä tiedä siltä minkälaiseen hoitoon sattuu», sanoi Latun emäntä. »Kuulosti siltä ja olen minä itsekin nähnyt, että ei ole aina hoitoa minkäänlaista, vaan päinvastoin pidetään hoitolaista huonommin kuin elukkaa.» »Ei ole köyhän elämä täällä ruusujen ja kukkasten päällä», huokasi Vimparin vaimo. »Kurjuudesta kurjuuteen.»
Päivän Sana
Muut Etsivät