Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Ja minä sen lisäksi hoidan piian tehtävät. Ja oma lehmä meillä olla pitää!» Esteri nauroi kirkkaasti. »Laurille lähetän leipäjuustoa ja ohrarieskaa, hänen herkkujaan!» Hän yritti nousemaan, vaan ei päässyt kuin istualleen. Hänen vaivautuneet jalkansa aivan kuin nukkuivat vielä sikeintä unta. »Entäs nyt, Esteri?» sanoi hän itselleen.
Hän kuunteli Julian rauhallista hengitystä; hänen korvansa, jotka olivat tottuneet erottamaan hienoimmatkin äänivivahteet, vakuuttivat hänelle, että hänen toverinsa nyt nukkui sikeintä untaan. »Auta minua nyt, Venus!» hän huokasi. Julia ei liikahtanutkaan. Hänen hengityksensä huokui entisen tasaisena sokean tytön hehkuville poskille.
Kaikki lehmät märehtien ja sieraimistaan raskaasti tuhautellen vain makasivat eivätkä olleet näkevinäänkään emäntää, vaikka tämä kulki halki navetan ja silmäsi jokaista elukkaa. Sitten hän tuli pirttiin katsomaan olisivatko kuitenkin tytöt tai pojat menneet tanssiin, mutta sielläkin olivat tytöt ja pojat kotona, nukkuivat sikeintä untaan.
Tunsin siinä valvoessani, kun muut jo nukkuivat sikeintä untaan, että olen elämäni käännekohdassa ja että huomenna alkaa minulle uusi ajanjakso elämässäni. Niin tietoisesti ja teoreettisesti kuin tuollaisia käännekohtia sittemmin olen ajatellut, en ajatellut niitä silloin. Tunne elämän muutoksesta oli kiinnitetty kaikenlaisiin pikkuseikkoihin.
Ja heti olikin ne kahdeksan verkkoa heitetty yhteen riviin, ja lähdettiin kotirantaa kohti. Aurinko oli jo mennyt mailleen ja koko luonto näytti nukkuvan. Jokainen puun oksakin nukkui sikeintä untaan. Ainoastaan siellä täällä uiskenteleva vesilintupari ja järvessä pulahteleva kala valvoi.
Kukkanen tunsi päänsä hiljaa painuvan alaspäin ja väsymys valtasi hänet, Ensimmäinen päivä oli kulunut; vieno huokaus vielä niin kukkanen nukkui sikeintä nuoruuden unta. Päivä nousi; linnut lauloivat kuusissa; muurahaiset liikkuivat levotonna pesässään; meri oli vähäisen rauhaton. Iloisesti laulelin, hoiteli merimies purttaan, ponnistellen huvikseen aaltojen voimaa vastaan.
Hannaa kummastutti Juken kiire lähtö, ajatteli sitä kieltää viipymään iltasella ja ajatteli vielä mennä jälkeensäkin hoihkasemaan iltaselle, mutta ei kuitenkaan tuntenut siihen varsinaista halua. Oli se niin usein ollut iltasella, jota vastaan hän ei ollut vuosikausiin ollut Vaaralan atrioilla. Jo tuntui väsyttävänkin ja mieli teki nukkumaan. Se vaan siinä yhä lopiseisi ja viivyttäisi maata pääsyä myöhempään, niin menköön matkaansa, ajatteli Hanna ja siirtyi sängyn luo laittamaan lapsia yöteloilleen. Tytöt nukkua retkottivat henkihieverinä sikeintä iltauntaan ja paljon sietivät puistelemista, ennenkun tointuivat nousemaan siksikään, että sai vuoteen korjata. Manti sentään tointui täydelle tajulleen ja riisui itse vaatteita päältään äidin vuodetta laittaessa. Mutta Kaisu ei tiennyt tälle ilmalle.
Emäntä sammutti lyhtynsä ja meni hiipien vuoteellensa, jottei isäntä heräisi hänen liikkeistään, kun sekin kuorsaten nukkui sikeintä iltauntaan. Mutta ei vieläkään tullut unta. Oikein tuntui pahalta, kun aina ja aina tuli ikäviä muistoja mieleen ja kaikki aivan mustimmissa väreissään.
Mutta täällä hän pysähtyi; hän tuumi, että oli turvallisinta odottaa, kunnes yön pimein aika oli tullut ja talossa kaikki nukkuivat sikeintä untaan, silloin hän parhaiten livahtaisi kenenkään huomaamatta ulos. Senvuoksi hän istahti portaitten astuinlaudalle ja odotti jonkun hetken. Hänen toivovassa sydämessään oli nyt vallitsevana tunteena riemuitseva ilo.
Päivän Sana
Muut Etsivät