Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Herra nimismies, oli Rikberg aina sanonut, puhutaan huomenna. Miksei nyt? Olenko juovuksissa mielestänne? Eihän sitäkään, mutta muuten väsynyt. Arnoldin oli aina pakko taipua. Seuraavana päivänä hän selvittyään anteeksi pyydellen kaihti kaikkia ja katosi jälleen entisille retkilleen. Ester ei ollut häntä saanut puhutella moneen kuukauteen, vaikka olisi kuinka tahtonut.
Mutta kun sanon, että olen itseni lääkärillä tutkituttanut, ja hän on sanonut minun olevan varmasti normaalin mutta mieheni ei . Ester keskeytti. Hän asetti vaatteet laatikkoon ja työnsi sen kiinni. Rikberg meni pöydän luokse ja jotain sanoakseen kysyi, ottaen kahvikannun käteensä: Saanko itse kaataa itselleni toisen kupin? Olkaa hyvä, kaatakaa minulle kanssa.
Arnold toivoi, että Ester olisi sen nähnyt ja hän uskoi, että Ester sen näkikin. Mutta miksei tullut haukkumaan ja huutamaan? Se kiusasi Arnoldia ja hän joi vieläkin kiihkeämmin. Mutta Ester ei nähnyt mitään, hän puuhasi ruokia, hyviä ruokia vieraille. Rikberg näki kaikki eteisestä, ja hänen sielunsa sykähti omituisesti.
Kyllä sen miehen kelpaisi elää vaikka millaisessa loistossa, kunhan vain voisi luontonsa hillitä, sanoi Rikberg rahakirjettä sulkiessaan. Oi, kun on surullista tämän maailman elämä! vaikeroi Ester itku kurkussa. Eipähän siinä maailmaa auta syyttäminen, vika on veressä. Arnold ei lähettänyt valtakirjaa eikä mitään tietoja. Hän saapui kotiin toisten saattamana toukokuun loppupuolella.
Päivämääriä hän itsekin ensimmäisenä kesänä kuleksi Rikbergin kanssa tiluksilla ja huomasi paljon sellaista mistä hän ennen oli ollut vallan tietämätön. Näytti kuin uusi ilma olisi puhdistanut Valkaman ummehtuneen kartanon. Esterkin kävi poskiltaan taas hiukan punakammaksi. Luuleeko Rikberg tämän tilan viljelyksien kannattavan? kysyi Arnold erään kerran heidän istuessaan Arnoldin huoneessa.
Kuorma tuntui niin keveältä, hän olisi kantanut häntä mielellään pitemmänkin matkan. Esterin ihon huumaava tuoksu sattui hänen nenäänsä ja hän nautti siitä. Mutta sitte Rikberg lähetti noutamaan lääkäriä. Kenellekään näyttäytymättä oli Arnold kadonnut kotoaan.
Terveydeksenne, herra nimismies, vastasi Rikberg, juoden lasinsa pohjaan. Mutta salin oven raosta tirkisti sininen silmäpari salavihkaa ja huomattuaan lasit tyhjiksi kääntyi se pois ja äänettömin askelin katosi Ester omaan huoneeseensa. Kun he olivat tyhjentäneet neljä lasia, kohotti Arnold viidennen nyökäyttäen päätään. Ei kiitoksia, herra nimismies, ei enempää minulle.
Et tahtoisi? huudahti Ester hämmästyneenä. Vaikeahan sinun on nyt lähteä, kun olet tuollaisessa tilassa. Mutta Rikberg kyllä voi mennä matkoihinsa. Minä seuraan Rikbergiä, mihin ikinä hän meneekin! Arnoldin kasvoilla vaani pirullinen iva. Olet tainnut jo kauvan häntä seurata. Sen jälkeen, kun kieltäydyin sinua palvelemasta. Ja se on totta. No enhän sitä epäilekään. Voitte jäädä molemmat.
Arnold oli ollut hyväsydämminen nimismies ja moni pahoitteli, että nyt tuli uusi. Mutta minkäs sille taisi. Rikberg hankki rahaa isännälleen: Hän myi osan viljaa edellisen kesän hyvästä sadosta ja tuhansittain pistettiin seteleissä Helsinkiin lähtevään kirjeeseen.
Mutta mielestäni ne olisivat vielä kauniimmat, jos olisivat päällä... Niin, lapsen, pienokaisen päällä. Te olette oikeassa ja sen päälle ne kerran vielä pannaan. Rikberg oli unohtanut itsensä innokasta puhetta kuullessaan, hän seisoi melkein typerän näköisenä, hymyili ja kummasteli. Ette näytä puhettani uskovan.
Päivän Sana
Muut Etsivät