Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Istuutuessaan työnsä ääreen ihan ääneen virkahti Ester: Tuollaisen tulee miehen olla! Kuului askeleita Arnoldin huoneesta. Siellä käveli kartanon herra raskain askelin edestakaisin. Vihdoin hän lähetti sanan Arville, hevonen valjaisiin. Sitten Arnold katosi huimaa vauhtia kirkonkylälle päin. Rikberg seisoi pihalla puistellen päätään.
Rikberg katsoi häneen hellästi ja vastasi: Kun asiat nyt ovat näin kuin ovat, annan sen riippua kokonaan sinun tahdostasi. Mutta muuten sinäkin ilmaisisit tahtosi? Niin! Ester lähestyi häntä, laski kätensä hänen olalleen, katsoi häntä lempeästi silmiin ja sanoi: Luonnollisesti meidän niissä asioissa on alistuttava toistemme tahtoon, kun kaikki tapahtuu oikealla tavalla.
Olen lukenut paljon saksalaista kirjallisuutta, joten ymmärrän saksaa jotenkuten. Kun Rikberg oli mennyt, jäi Ester kauvaksi aikaa seisomaan kirjakaapin edustalle. Hänen leukansa oli käden varassa ja hän katsoi johonkin siltapalkin rakoon. Tuo mies oli torpan poika, koulusta erotettu. Hänen kanssaan voi syntyä millainen keskustelu tahansa. Sellaisissahan sitä tosi elämää olikin.
Ja minä, minä, hän puhui rintaansa lyöden, minä tahdon, että se sydämen kolkka, joka vielä on minun omani, että se tulee oikein käytetyksi. Herra Rikberg, tässä on käteni, te olette luvannut minua auttaa, pitäkää myöskin sananne! Rikberg tarttui hänen käteensä. Sen teen, hyvä rouva, hän vastasi. Ei kukaan saa tietää, että olin huoneessanne. Teille ilmaisen, että tulin tänne uteliaisuudesta.
Hän veti esille vaatekappaleen toisensa perästä ja selitti innokkaana: Tässä on pikku "paituli", tässä "popot", tässä koltti ja hän rypisti ne yhteen myttyyn ja painoi kaikki rintaansa vasten, kääntyi Rikbergiin hehkuvin poskin ja loistavin silmin sanokaa toki, eivätkö ne ole kauniita, eivätkö ole...? Ovat, ovat niin ihmeen kauniita, vastasi Rikberg ystävällisesti riemuiten.
Pian kääntyi Ester pienimmissäkin asioissa pehtorilta neuvoa kysymään, sillä hän luotti tähän mieheen. Ensio Rikberg, Valkaman kartanon uusi pehtori, oli kotoisin Pohjanmaalta. Hän oli nuorena päässyt oppikouluun, mutta erotettu neljänneltä luokalta, eikä saanut muuallakaan oppikoulua jatkaa. Hän tahtoi maanviljelijäksi, kävi opiston ja oli nyt pehtorina Valkamassa.
Muutamat vanhat ihmiset sen jo olivat huomanneet ja kuiskailivat siitä salavihkaa, vieläpä levittivät pahoja huhujakin. Mutta Ester ja Rikberg eivät siitä välittäneet. Heillä oli selvittämättömiä asioita ainoastaan Arnoldin kanssa. Konjakki annokset oli Arnoldilta vähennetty melkoisen pieniksi.
Tämä on erinomaisen hyvä tila, oli Rikberg sanonut tiluksia tarkastellessaan. Hänen työsuunnitelmansa onnistuivat hyvin. Hän ei paljoa puhunut, mutta omistamansa vallan hän osasi käyttää. Arnold alusta alkaen oli tyytyväinen ja iloinen nähdessään hänen hommansa.
Hän oli kuullut palvelijattarilta isäntänsä tuhotöistä, tiesipä, missä onnettomuutta tuottava kirveskin säilytettiin. Mutta ikkunan ääressä istui Ester. Vettyneet siniset silmät tuijottivat pihalla seisovaan mieheen. Seuraavana iltana myöhään palasi Arnold. Rikberg oli häntä odottanut. Hellävaroen ja kohteliaasti renki tervehti isäntäänsä, auttoi alas rattailta ja saattoi sisälle.
Sänkykamarin oven lukko napsahti kiinni ja eteiseen ilmestyi Rikberg vieraita vastaanottamaan. Tulijat, naisia ja miehiä, melkein puoleksi kumpiakin, olivat hyvällä tuulella. Arnold antoi käskyn riisua hevoset ja viedä talliin. Kohta syttyivät kaikki kynttilät ja lamput Valkaman huoneissa, kohta höyrysivät kuumat pulppuilevat lasit salin samettiliinaisilla pöydillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät