Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Kyllä minä tiesi raivaan, vastasi Rikberg varmana. Onhan meille maailmassa tilaa meillekin! puhui Ester iloisella luottamuksella. En tahdo mitään muuta, kun pidät huolen siitä pienestä elämästä, joka meille syntyy. Itsestäni aina huolehdin. Ei hätää mitään! vakuutti Rikberg. Kunhan et vain rupea katumaan, niin kaikki käy hyvin.
Rikberg oli Esterin takaa tarttunut hänen vyötäisiinsä ja siirtänyt hänet kuin pikku lapsen taaksensa, jääden itse iskettäväksi. Mutta lyönti oli jo heikko, sillä Arnold oli tahtonut lyödä vain vaimoansa. Rikberg otti halon ja välinpitämättömänä heitti sen lattialle. Herra nimismies, sanoi Rikberg ottaen Arnoldia käsivarresta, antakaa anteeksi, saanko saattaa teidät huoneeseenne?
Arnold jatkoi: Voitte lähteä tänä iltana siksi aikaiseen, että ehditte kaupunkiin yöksi ja junaan aamulla. Minä lähden aamuyöstä täältä. En minä unesta niin kovin paljon välitä. Tehkää kuten tahdotte. Muita asioita siellä on myöskin toimitettavana. Paperit laitan kohta valmiiksi, käykää ne iltapäivällä täältä hakemassa. Kyllä! vastasi Rikberg ja poistui.
Ja senhän teemmekin mielellämme, vastasi Rikberg. Huhtikuun keskivaiheilla saapui Esterille kirje Helsingistä. Se oli hyvin lyhyt ja kirjoitettu niin vapisevalla kädellä, että tuskin siitä selkoa sai. Rahaa siinä käskettiin lähettämään ja osote ilmaistiin. Ester kirjoitti pitkän kirjeen vastaukseksi.
Yhä useammin ja useammin hän viipyi kaupungissa tai pitäjällä tuttaviensa parissa. Hän oli alkanut kaihtia Rikbergiä, sillä hän häpesi elämäänsä ja heikkouksiaan. Vaimostaan hän ei juuri muutoin välittänyt kuin juovuspäissään. Rikberg ei ollut koskaan sanallakaan huomauttanut Arnoldia hänen käytöksestään.
Aikooko herra nimismies lähteä myöskin? kysyi Rikberg ihan kuin ei olisi kuullutkaan Arnoldin puhetta. Mitä se teitä liikuttaa, senkin lurjus, kiljasi Arnold. Saatte mennä helvettiin koko talosta ja vielä tänä yönä. Minulla olisi ollut sangen tärkeätä asiaa herra nimismiehelle, puhui Rikberg. Minulla ei ole teille mitään asiaa, senkin mötys, ähkyi Arnold.
Rikberg kiiruhti Esterin luo. He kantoivat Arnoldin huoneeseen mukavan rautasängyn, riisuivat hänen päältään ja asettivat hänet sänkyyn. Vaivoin lienee Arnold itse huomannut, mitä hänelle tehtiin, aukoi vain joskus silmiään, joissa oli raukea katse, ja valitti voihkien. Ester asetti hänen päähänsä kylmän kääreen, vaihtoi sitä usein, eikä paljon hetkeksikään lähtenyt hänen vuoteensa vierestä.
Se oli rikos. Te löitte uskonnonopettajaanne korvalle, tekö? huudahti Ester innokkaana ja kohottautui seisalleen. Niin. Olin silloin vielä lapsi. Mutta mistä syystä te sen teitte? Ihan vähäpätöinen syy. Hän sanoi minulle, että valehtelin, vaikka minä puhuin totta, selitti Rikberg tyynesti, ja lisäsi hetkisen kuluttua: hän nimittäin olisi tahtonut, että olisin valehdellut. Vai niin, sanoi Ester.
Emme voi. Mutta jos minä nyt kauniisti pyydän, niin ette nyt sentään minua heti jätä. Rikberg kutsuttiin sisälle. Arnold oli hänelle matelevan kohtelias, vaikka hän silloin tällöin kulmakarvojensa alta katsahti häneen karsaasti. Mutta Rikberg ei sitä huomannut. Arnold tahtoi antaa heille kaikki, kunhan vain jäisivät, vetosi heidän sääliinsäkin. Esterille valuivat vedet silmiin.
Kun Rikberg esitti muuttoaikeensa Arnoldille, sanoi tämä melkein itkukurkussa: Mitä pahaa olen teille tehnyt, kun nyt taas tahtoisitte lähteä? Rikbergin täytyi myöntää, että hän oli tehnyt vain hyvää. No mitä varten sitte? kysyi Arnold. Ja neuvottelun jälkeen katsoivat he taas velvollisuutensa vaativan jäämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät