Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Ihmistyö ei ole ikuinen ja jos olen tehnyt virheen hyvyydestä niin olkoon se minun syyni." "Suuri kuninkaani!" "Mutta Hildebrand, eräänä yönä, jolloin niinikään valvoin, huolehdin ja huokailin valtakuntani vaaroja, silloin tuli sieluni silmien eteen toisen virheen muisto, ei hyvyydestä vaan kunnianhimosta tehdyn virheen, verisen väkivallan muisto.
Ma oudoin mielin aattelin, ja huolehdin, ja riemuitsin, ja viikon itki äitikin, niin vaipui hautahan. Lapuan kentäll' isä kuol' lippunsa vierehen; sodassa, kuulin, vaaleni sen kerran ainoisen. Utilla, eestä Kustavin. mun vaarin' uupui hurmeihin, Lappeella isä vaarinkin, mies Kaarlen aikuinen. Näin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa: oi, suloista tok' elämää; suloista kuolemaa!
Olin iloinen, herttainen, soin kaikille hyvää ja rakastin kaikkia. Niin suuren puhdistuksen vaikuttaa meissä sopusointuun pääsy: Sitä se rakkaus tekee. Ja kotonanikin minä olin aivan toinen kuin ennen: olin työteliäs, ahertelin äitini apuna, huolehdin isän tarpeista ja laulelin ja lepertelin iloisena kuin onnellinen taivaan lintunen. Vanhempani tuskin minua enää entiseksi tunsivatkaan.
Istuu tuossa Kaapro seppä ja sinipiika katsoo; viimein niin jo kyselee: Mitä, sanoo, itket, sinä Tapiolan tyttö? Siihen vastaa sinipiika: Miksikä, sanoo, sinä inehmon lapsi, ristin merkin teit? Olisithan voinut minun kanssani elää ilossa ja riemussa loppuun asti. Sitä minä nyt itken ja huolehdin, ettäs teit ristin merkin; enkä tässä minä yksin huolehdi, sinäkin saat huolehtia kuolinpäivääsi asti.
Kyllä minä tiesi raivaan, vastasi Rikberg varmana. Onhan meille maailmassa tilaa meillekin! puhui Ester iloisella luottamuksella. En tahdo mitään muuta, kun pidät huolen siitä pienestä elämästä, joka meille syntyy. Itsestäni aina huolehdin. Ei hätää mitään! vakuutti Rikberg. Kunhan et vain rupea katumaan, niin kaikki käy hyvin.
Joskus menin huoneeseeni, katselin peilin edessä pukuani, kohentelin tukkaani, tai harjoittelin hymyilemistä, pyörähtelyjä ja vielä useimmin huolehdin ja harjoittelin että vartalon liikkeet olisivat takaa päin katsottuna siroja, aistikkaita. Minä olin näet huomannut lukkari Iittiläisen Ellin koreilevan juuri näillä viime mainituilla liikkeillä ja se harmitti minua.
Aallokko sie, niin älä paisu, sa hiljemmin vie! Tuikkios, tähtönen taivaan retkellä laivaan! Keväällä kait Saapuvi hän, mut jo armas on vait, ei tule laaksossa vastaan laulaissa rastaan; multahan maan raukka on riutunut rakkauttaan, tai sydän vertyvi heikon uhrina veikon. Haukka, sa jäät herratta nyt, mut sa lempeni näät! Itse, kun hän meni loitos, huolehdin hoitos.
Eläkää tai kuolkaa, mutta voi teitä, jos väistytte!" "Kuin myrskyssä ruoko on hentoinen, niin teillenkin tää outoa leikkiä on, näen sen ja huolehdin. Se leikki se ei ole rattoisaa, siis, kas' sydämelle, ja vastatkaa: rohkeetteko, jos on tarvis, pois henkenne lahjoittaa?"
Silloin kävi Panun emäntä koivuun kiinni, joka vainajan pään pohjissa kasvoi, ja sitä halaillen valitti: Voi ainoiseni, Annikkini, lempilapseni, tytär tuiretuinen, onneton sinuas: hoidin, huolehdin äiditöntä, sanatonta vaalin, varjella koetin maan alle maireheni, kosken kuohuihin kultaseni, silmäteräni suosittuni voi omani, voi iloni, sinua ikäni kaiken, elinikäni suren, huolin, hoilaelen...
Mi raskas huoli, nouskaa, kertokaa, Nyt teidät eteen istuimemme tuo? Sun hengestäs ja menestyksestäs Ma huolehdin; ne ovat vaarassa. AHAB. Mun henkeni ja menestykseni! Ken uhkaa niitä? Pyydän, selittäkää! ISEBEL. Tuo petturi ja kansanvillitsijä, Mi äsken tässä Jahven nimeen haastoi, Hän kavalia kutoo juonia Sun valtaasi ja henkeäsi vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät