United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kas, mikä kajastus päälläni päilyy? Kas, mikä sajastus seinällä häilyy? Seimen päällä on tähti, Tummempi päivää, kirkkaampi kuuta, Selvempi, suurempi tähteä muuta Luojako lähetti tähden sen Suojaks lapseni valkoisen? Keinuos kehtoni vemmelpuinen, Tuuti, tuuti lulla! Tuutios lapseni tuiretuinen, Armahuinen, naurusuinen, Tuutios rinnoille rakkauden Tais jo Unetar tulla?
Kas, mikä kajastus päälläni päilyy? kas, mikä sajastus seinällä häilyy? Seimen päällä on tähti, tummempi päivää, kirkkaampi kuuta, selvempi, suurempi tähteä muuta Luojako lähetti tähden sen suojaks lapseni valkoisen? Keinuos kehtoni vemmelpuinen, tuuti, tuuti lulla! Tuutios lapseni tuiretuinen, armahuinen, naurusuinen, tuutios rinnoille rakkauden tais jo Unetar tulla?
Vierii virsi tammikuinen, kuulee mykkä metsä, maa. »Turhaan riennät tuiretuinen, rientos talvi taltuttaa, antaa aika jäätä järkeen, loihdut synkät sydämeen, kuolon kirjat miekan kärkeen, haudan hankeen siniseen.
Neiti varsin vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä, olen kerran keskimäistä: Kalervon katala tyttö, tyhjä tyttö tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. "Ennen lasna ollessani emon ehtoisen eloilla läksin marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan. Poimin maalta mansikoita, alta vaaran vaapukoita; poimin päivän, yön lepäsin.
Silloin kävi Panun emäntä koivuun kiinni, joka vainajan pään pohjissa kasvoi, ja sitä halaillen valitti: Voi ainoiseni, Annikkini, lempilapseni, tytär tuiretuinen, onneton sinuas: hoidin, huolehdin äiditöntä, sanatonta vaalin, varjella koetin maan alle maireheni, kosken kuohuihin kultaseni, silmäteräni suosittuni voi omani, voi iloni, sinua ikäni kaiken, elinikäni suren, huolin, hoilaelen...
Se miekk' ei lemmi kuolleen uskon rauhaa, Miss' paimen parka itse nukahtaa; Ei kuule, miten Hornan joukko pauhaa Ja viime linnan uhkaa valloittaa. Jo vonkuu vuor', isämme minne muinen Vapauden viirin, ristin pystytti, Sen vartiat kuin portto tuiretuinen Hekuman lempeen kanssaan vietteli.
Ohi korskui Hurtan hepo, pärskyi surman päitset päässä, meni lapsen lauha lepo niinkuin lehti myrskysäässä!» Herää Irja huutohonsa, huomaa ennallansa huoneen; vaan kun tuota muistaa konsa, halu häll' on mennä Tuoneen, missä tytti tuiretuinen kutoo kuolinhuntujansa, kehrää vaimo valkeuinen kesä-yössä huoliansa.
Lienet suurtaki sukua, isoa isän aloa." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä, olen kerran keskimäistä: Kalervon katala poika, tuhma poika tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. Vaan sano oma sukusi, oma rohkea rotusi, jos olet sukua suurta, isoa isän aloa!"