Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Iikka, jota joku parasta aikaa taputteli kuin hevosta ja kehui, hirnasi iloisesti kuin paraskin orhi, ja pojat rupesivat ääneen nauramaan. Suurimmat pojat häpeissään vetäysivät syrjään, mutta pienemmät alkoivat toimessa selittää. »Se on semmoinen pöljä poika», kävi selittämään muuan poika miehelle, kun tämä pitkistään katseli Iikkaa, joka oli puolta pitempi toisia ja päitset päässä.
Etpä silloin laajoin laula, Etkä aivan pitkin piuska, Kun sa kuolet kurja kieli, Katonet katala raukka; Kun on suussa surman suitset, Surman päitset päälaella, Kaulassa Manalan kahle, Tuonen ohjat olkapäillä. Laula, laula kieli keito, Suu kurja suun pakaja!
"Olkaa niin hyvä!" sanoi Taavetti vastaukseksi. "Minä annan työtä, että näen mimmoinen satuloitsija sinä olet. Sitte saamme muutaman viikon päästä nähdä, kummoisilla ehdoilla voin sinua eteenpäin pitää. Minä annan ensin semmoista, jota arvaan sinun parhaiten osaavan. Tee viidet päitset ja kaksi paria suitsia." "Se paraiksi!" vastasi Taavetti. Pian olikin aineet hänellä edessänsä.
Ohi korskui Hurtan hepo, pärskyi surman päitset päässä, meni lapsen lauha lepo niinkuin lehti myrskysäässä!» Herää Irja huutohonsa, huomaa ennallansa huoneen; vaan kun tuota muistaa konsa, halu häll' on mennä Tuoneen, missä tytti tuiretuinen kutoo kuolinhuntujansa, kehrää vaimo valkeuinen kesä-yössä huoliansa.
Hämähäkin sääristä on pyörän puolat Ja kuomi heinäsirkkain siivistä, Hienointa seittiä on valjashihnat, Kuun koste'ista säteistä on päitset; On ruoska kettä, varsi sirkanluuta; Ajuri hento, harmaatakki sääski, Niin suur' ei puolinkaan kuin mato pieni, Mi laiskan immen sormess' asustaa: Vaunuina ontto pähkinä, jonk' uursi Puuseppä Orava tai vanhus Toukka, Ammoiset keijukaisten vaunusepät.
Ajetaan pois muiden keskestä, kierretään jäällä, palataan taas takaisin. Taas käy se kaulaan, ojentaa kättä, ja nyt poika iskee vastaan. Vieras repäisee rinnuksen, auki, karistaa suitset päästä, jättää vain päitset. Poika sitoo rekensä aisat yhteen ja alkaa mennä, sitä takaa työntäen.
Mutta huomattuansa, ett'en minä kaatunutkaan, vaan päinvastoin, miekkaani heiluttaen, nuolen nopeudella riensin heitä kohti, silloin he kääntyivät pakosalle. Minun orhittani ei nyt enää pitänyt mikään, ei kuolaimet eikä päitset. Se painoi päänsä rintaa vastaan ja lensi kuin vimmattu vihollisten perässä. Minä kiroilin ja itkin ja huusin: "Seis, ptruu, seis!"
Yks' on vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen läksivät hevon hakuhun, kuloharjan kuuntelohon, suvikunnan suitset vyöllä, varsan valjahat olalla. Kahen etsivät hevoista, päätä puitse katselevat, tarkasti tähystelevät ympäri salon sinisen: löytivät hevon lehosta, kuloharjan kuusikosta. Vaka vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen painoi päähän kullan päitset, suvikunnan suitset suuhun.
Mökistä tultiin katsomaan, ja kun nähtiin aikaiseksi saapa poika päitset päässä ja kelkka perässä, luultiin hulluksi, raivopäiseksi, eikä laskettu sisään. Toisen kerran hirnasi, niin hevonen tallista vastasi, ja Iikka meni sinne yöksi. Sieltä hänet aamulla löydettiin. Kun poika ei näyttänytkään olevan mikään raivohullu, vietiin hänet huoneeseen ja ruokittiin.
Kuin ori parrestaan, rehuseimen ruokkima runsaan, päitset katkoen karkaa pois, tömisyttäen kenttää, virran vierivän luo, kuss' aina on tottunut uimaan; uljuutt' uhkuen, pää ylähällä ja ympäri kaulan leiskuva, lentävä harja, se korskana kauneudestaan päin tutun laidunmaan hepolaumaa laukaten kiitää: vinhaan polvea, jalkaa noin nyt muutteli Hektor päin hepourhoja kiitääkseen, jumalkäskyä kuullen.
Päivän Sana
Muut Etsivät