United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
TIMON. Ilomme ihannoitte, somat naiset, Suloisen leiman suoden juhlallemme, Jok' ei ois puolinkaan näin hemmyt ollut; Te sille loiston annoitte ja arvon, Näin sulostuttain oman keksintöni; Ma siitä teitä kiitän. 1 NAINEN. Arvo herra, Parasta puolta kosketatte vain. APEMANTUS. Niin kyllä, sillä huonoin puoli on likainen ja sietää tuskin koskettamista, luulisin.
Sydämmes sun sorti! Sun hyvyys tappoi! Kumma veren vietti, Kun liika hyvyyskin on suurin synti! Ken puolinkaan noin hyvä olla voi, Jumalten tunnus tuo jos tuhon toi? Oi, rakas herra, Siunattu, tullaksesi kirotuksi, Ja rikas köyhtyäkses, varat suuret Nyt raskain tuskas on. Ah, oiva herraa! Raivossaan heitti hylky-ystäväinsä Pesänkin kiittämättömän. Ei hällä Nyt hengenpidett', ei sen hankkijaa.
Mutta Kaarlo, ollessaan nuori ja verevä ja sitä paitsi kylmään tottunut, ei tietänyt siitä puolinkaan niin suuresti kuin majuri. Senpä tähden tuli majuri useinkin iltasilla Kaarlon luokse, viluansa lievittämään. Ylhäistä päällikköään rakastava Kaarlo suojusti häntä usein peittämällä hänet omalla päällystakillaan ja oli itse ilman.