Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Isänmaa polo, poljettu, etkö jo saa sä kylläksi, eikö jo riitä sun tuskas, mi pohjolan tummentaa? Mut näyttää kuin nauttisit siitä. Nälän, taiston ja ruttojen ruhjoma maa, sopusointuun jo lapsesi liitä!
Vavahti neito haaveista suruisan uneksinnan, kuin iskenyt ois aavistus kautt' ikävöivän rinnan; ei viipynyt hän, katsahti vain taiston kenttää päin, ja lähti hiljaa, hiipi pois, hämyksi häilähtäin. Pois vieri hetki, toinenkin, yö joutui, taivaall' uivat hopeina pilvet valkeat, vaan maat jo tummentuivat. »Hän viipyy! Turha tuskas on, oi tytär, minne jäät!
Tuo se synkkä taru On Philomelasta, ja Tereuksesta, Jok' yllätti ja hänet raiskasi. Niin, raiskaus, varon ma, on tuskas syy. MARCUS. Kas, veli, kuinka lehtiä hän näyttää! TITUS. Laps armas, näinkö sinut yllätettiin, Häväistiin, raiskattiin kuin Philomela Mykässä, autiossa metsässä? Kas, kas!
Samaan suuntaan muutamat ylistivät lapsiaan, jotka kyllä hyppäävät, niin kuin nuoret ainakin, mutta jättämään kotoaan, menemään Amerikkaan tai puotipojiksi ei saisi vaikka käskis... Kun tällaisia juteltiin, tuli avuksi Mäkitorpan emännän tyyni luonne. Hän pisti sanotun muistiinsa vain ja ajatteli, että taitaapa sitä sullakin, ystävä kulta, olla omat tuskas.
He kättäs ohjatkoot, kun tuskas piirrät, Jott' ilmi tulis pettäjät ja totuus! TITUS. Oi, katso, veli, mit' on kirjoittanut: Stuprum, Chiron, Demetrius. MARCUS. Mitä? Mitä? Tamoranko irstaat pojat Tuon kauhean on tehneet verityön? TITUS. Magni dominator poli Tam lentus audis scelera? tam lentus vides?
Sydämmes sun sorti! Sun hyvyys tappoi! Kumma veren vietti, Kun liika hyvyyskin on suurin synti! Ken puolinkaan noin hyvä olla voi, Jumalten tunnus tuo jos tuhon toi? Oi, rakas herra, Siunattu, tullaksesi kirotuksi, Ja rikas köyhtyäkses, varat suuret Nyt raskain tuskas on. Ah, oiva herraa! Raivossaan heitti hylky-ystäväinsä Pesänkin kiittämättömän. Ei hällä Nyt hengenpidett', ei sen hankkijaa.
Kuin paljon suolavett' on mennyt hukkaan Höysteeksi lemmen, jot' ei maistanutkaan! Ei huokas usvaa päivä poistaa voi; Viel' oihkinaskin korvissani soi; Kas! Tuossa vanhan kyyneleenkin tie Poskellas vielä huuhtomatta lie. Jos itses olit, eikä tuskas väärä, Niin Rosalina sun ja tuskas määrä: Muutuitko nyt? No, langetkoon siis nainen, Kosk' itse mieskin on noin horjuvainen.
Kylmä tähti yllä tieni, tähti kirkas, tähti pieni, ohjaa aina askeltani! Sulle kuulun kuollessani! Jo vuotaa maahan suven tumma veri, se valuu, valuu, lakkaamatta, hiljaa. Sen voiman kerran uusi kevät peri, sen veri ruokkii uuden suven viljaa. Niin auetkaa, niin vuotakaa, te haavat! Sun onnes olkoon yksin tuskas kantaa. Sun voimastasi toiset voiman saavat, mut sinun täytyy ensin veres antaa.
Katso otsaa ihanaa, Katso ruumistakin, josta Viidet haavat haamoittaa; Niin nuo kalliit veri-haavat Niinkuin helmet heloittavat: Halleluja kaikukoon! Magdalena! eloon herää! Tullut valkeus on, Kuolemall' ei valtaa enää, Riemulaulut soikohon: Kaunas poistui tuskas, vaivas, Etehes nyt aukee taivas: Halleluja kaikukoon!
Mutta niin hän manasi, ja minä, seisoen tuolla sireenipensaalla, minä ilahduin kovin, tietäen sinunkin tuskas, ja kävin mielestäni viattomaan, onnelliseen petokseen; mutta erehdyinpä onnestas huomaten, mikä epeli hän on: se epeli, josta päästen on paras. Lyödä hattuni alas maahan! Näithän sinä? LEO. Mitä näin, mitä kuulin minä?
Päivän Sana
Muut Etsivät