Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Sanomalehdistö ja kansanvalistus. Pobedonostsevin luonne. Maapäälliköt. I. Durnovo. Itsehallinnon uudistus. Kansanoikeuden puolue. Aleksanteri III:n kuolema. Nikolai II. Varoitus mielettömistä haaveista. 6. luku: Vallankumouksellinen liike 1881-1914 ..................... 106 Sosiaalivallankumouksellisen puolueen häviö. Poliisiosasto. Pyhä liiga ja vapaaehtoinen turva. Aleksanteri Uljanov. Borki.
Ja sitten, ikäänkuin vähän oikaistakseen, sanoi: Se tahtoo sanoa: tietysti olen monistakin entisistä haaveista luopunut. Mutta kuitenkin tahdot niinkuin ennenkin, että kaikki perin pohjin muuttuisi maailmassa? Että kaikki perin pohjin muuttuisi? Se tahtoo sanoa ... kuinka sen ottaakin. Tietysti. Ja vähän mietittyään lisäsi vielä: Epäilemättä.
Se kertoo kansamme onnen haaveista, siitä kesämaasta, joka eli kansamme mielikuvituksessa. Se todistaa vain, mikä voimakas, mikä kuolematon laulunhenki aina on ollut Suomen kansalle ominainen. Tätä nykyistä kantaansa tieteelliset tutkijamme perustelevat sillä, että Kalevala, kuten sanottu, on runokokoelma, ei yhtenäinen eepos, joka semmoisena olisi säilynyt kansan muistissa.
Heidän korkein päämääränsä on tietysti kerran päästä hallitukseen, joka vaatii heiltä vielä selvempää luopumista "haaveista", ja taistella siis kaikin voimin toista puoluetta vastaan, joka on heitä jyrkempi ja joka nyt vuorostaan pitää pahaa elämää ja pyrkii eduskuntaan. Perpetuum mobile, eikö totta?
»Runo laulaos töistä Rodrigon taas, sa ruhtinas lauluniekkain!» »Hän kunnia kaiken on kansas ja maas, tarun kerron ma keskeltä miekkain.» »Ah, luuletko, uljas mun unhottaa vois kalpojen karkeloissa?» »Jäis' ennen mult' unhoon taivas ja maa, jos itse ma oisin noissa.» »Sun hehkuiko mielesi milloinkaan myös haaveista sankaritöiden?» »Isabella, ma lemmestä hehkun vaan, käyn aaveena kuutamo-öiden.»
Vavahti neito haaveista suruisan uneksinnan, kuin iskenyt ois aavistus kautt' ikävöivän rinnan; ei viipynyt hän, katsahti vain taiston kenttää päin, ja lähti hiljaa, hiipi pois, hämyksi häilähtäin. Pois vieri hetki, toinenkin, yö joutui, taivaall' uivat hopeina pilvet valkeat, vaan maat jo tummentuivat. »Hän viipyy! Turha tuskas on, oi tytär, minne jäät!
"Nyt huomaan että te, huolimatta siitä, mitä vasta sanoitte yhä vielä aiotte vaeltaa maailman läpi runoilijan mainetta hakien." "Oi! Minä luovun näistä haaveista," sanoi laulaja taasen hiljaa huoaten.
Päivän Sana
Muut Etsivät