United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Antenorin poikain», padovalaisten, joiden kaupungin troijalaisen Antenorin kerrotaan perustaneen. Antenor taas oli tarun mukaan isänmaanpetturi, joka kavalsi Troijan kreikkalaisille. Mira, kaupunki Brenta-joen varrella, Padovasta hiukan itään. Buonconte, Helvetin XXVII laulussa mainitun kreivi Guido da Montefeltron poika.
Peittää Hurtta sydämensä, viihdy ei hän Hovilassa. Virkkaa vihdoin: »Eikö lemmi enää hän kuin ennen mua?» Vastaust' ei Pirkko emmi: »Kärsii hän, siis lempii sua!» Painaa nojaan seinähirren Irja päänsä kaunokaisen, kuulee Tuonen toukan virren, virkkaa suulla surevaisen: »Ah, on täällä Hovilassa kaikki hämärää ja kummaa, niinkuin tarun maailmassa asteleisi tietä tummaa!
Suntio arveli Vellamon tänne helmivyönsä purkaneen. Polku rannalta nousi halki synkän männikön jyrkälle vaaralle. Tämän oli tarun mukaan Siirnitsa tallannut, juomavettään kantaessaan. Höytiäisen kirkas ja viileä vesi oli ollut hänen ainoa juomansa.
Jos muistan oikein, niin tuli tarun sankari siihen, mistä oli lähtenyt ja jäi siksi samaksi, mikä hän ennenkin oli ollut. Mutta nuo äärettömät matkat, jotka hän oli tehnyt, ja tuo tapausten meno, joka huikasevana vilinänä oli kulkenut ohitseni, se oli hänestä vain pienonen kasku, jonka hän päätti vaatimattomalla loppuponnella: »Sen pituinen se!»
Pyhäin taru kertoo hänestä, että hän täytti elämänsä kolmella tavalla; hän taisteli uskonnon ja kirkon vihollisia vastaan ja hän saattoi kirkon voimiinsa. Jo pyhäin tarun viittauksista huomaa että ne omaisuudet, joiden vuoksi Eerikki Pyhä oli enimmin merkillinen, olivat hänen vilpittömyytensä, hänen hurskautensa ja kristillisyydenintonsa. Tämän todistaa myös hänen toimensa.
Tunnettiin, että yliluonnollisia oli tuona hirmuisena hää-yönä tapahtunut, ja lisättiin vain entistä ihmevarastoa uusilla taruilla ja lauleloilla. Näin yksinkertaisesti eivät kaikki tuota asiaa ottaneet. Mutta kaikilla ei myöskään ollut sitä uskoa, joka ei näkymättömistä epäile, eikä sitä elämän uskallusta, joka liittää yhteen tarun ja todellisuuden. UNIENSELITT
"Mutta parasta kait tuo oli", lisäsit ja loit minuun silmäyksen. Minä tuota silmäystäsi en ymmärtänyt. Tiesi ymmärtänenkö sitä nytkään vielä. Mutta ainakin olen sitä nyt tavallani selittänyt. Minä vastaan runoilijan sanoilla, Suleima: "etkö oo tarua Kleobiista ja Bitonista kuullut? Emonsa heille taivahast' aneli Parainta palkkoa mi ois ajassa". Tahdon tämän tarun sulle kertoa.
Tarun kertoi mulle templin pappi kerran aurinkoisen alas mennen, yössä yksinänsä koskein kuohun pyhän virran pyörtehiltä soiden. Tuuli lepäsi ja lehto. Kaukaa kimalteli Himalayan huiput. Väkevästi loisti vanhan silmä, kun hän tarinansa kumman kertoi. Kääntyi kuu ja tuli uhrin tunti. Yksi erällänsä nuoret tuodaan, silmin sidotuin ja käsin. Uksi avataan ja jälleen suljetahan.
"Mutta mikä tämä vaara sitten on?" "Tunnettehan te tarun koirasta?" "Minä en usko sellaisia tuhmuuksia." "Mutta minä uskon. Jos voitte jotain vaikuttaa sir Henryyn, niin taivuttakaa hänet lähtemään pois paikalta, joka on niin onneton hänen suvulleen. Maailma on suuri. Miksi hän asuisi siellä, missä on vaarallisinta?" "Juuri senvuoksi, että sitä pidetään Vaarallisena.
Ehkä hän löytäisi rauhansa jälleen, jos hän antaisi kaiholleen muodon, jos hän loisi ihanteensa itsestään ulos: Ja nyt Kalevalassa seuraa tuo omituinen ja tuttu kertomus kultaisen neidon taonnasta. Se tietenkin tuo mieleemme kreikkalaisen tarun Pygmalionista, joka oli kuvanveistäjä ja marmorista veisti itselleen ihanan naisen kuvan: Galatean.