Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025


Ja jos taiteen pyhät templin ovet avataan hänelle, niin suljetaan ne ijäksi Hippolyte Klairon'ille! Sitä minun piti sanomaan teille: Vastatkaa te nyt minulle!" "Minä vastaan teille", lausui Varon, jonka silmät, huolimatta hänen kuudesta-kymmenestä vuodestansa, vielä yhä hehkuivat nuoruuden tulessa. "Te kysytte minulta, josko minä tahdon olla opettaja Theramen'a sellaiselle Hippolyte'lle?

Tänne lemmen Herra käy köynnösten alta! Soi, soi: Hosianna! Soi: Hosianna! Hosianna, Daavidin Jälkeinen! Se on täytetty! Suru kattanut suurin On templin ja muurin Ja raskaana vierivi ukkonen, Ja maan yli kertovi myrskyjen seura, Nyt Juudaan jalopeura On naulittu ristihin pilkaten.

Ma, joka tullut ajast' ijäisyyteen ja jumalaiseen kuolevaisest' olin, Firenzestä luo kansan terveen, hurskaan, ma sitten kuinka en ois hämmästynyt! Välillä sen ja riemun väikyin enkä halunnut oisi haastaa taikka kuulla. Pilgrimin lailla, joka virkistäypi valansa templin tutkimalla tarkkaan, toivossa kerran siitä kertoella,

O, Kaikkiviisaus, kuink' on suuri taitees taivaassa, maassa, helvetissä vielä kuink' oikein voimas kaikki jakaa, säätää. Näin kuilun seiniä ja pohjaa pitkin tuon tumman kiven poratuksi reikiin, kaikk' yhtä laajat, yhtä ymmyrkäiset. Ei pienemmät, ei suuremmat ne olleet kuin kauniin San Giovannin templin kolot, paikaksi kastajien tehdyt sinne.

»Mua tyynnytät sa», sanoa ma tahdoin mut äkkäsin, ol' eessä kolmas piiri, ja vaikenin, kun silmä vaani uutta. Minusta tuntui siellä, että näkyyn ma mystilliseen haltioiduin; templin ma nain ja siinä paljon ihmisiä. Sen kynnyksellä nainen seisoi, äidin sulous asenteessansa, ja sanoi: »Miks, poikani, tään olet tehnyt meille?

Vuoritietä ylös! Kulje edellä! Pensaikon läpi johtaa polku majalle, missä asun, kaivolle, josta juon. Vaeltaja. Ihmiskäden jälkiä viidakossa! Noita kiviä et sinä asettanut, antelias luonto. Vaimo. Ylemmäs! Vaeltaja. Sammalen peittämä templin pääty! Tunnen sinut, luova henki! Olet painanut leimasi kiveen. Vaimo. Eteenpäin, muukalainen! Vaeltaja. Kirjoitus kivessä tuossa! Mahdoton lukea!

Mut' yhdess' ensin juomme; sitten kotiin Todistus viekää, parempi kuin sanat, Ja kahdenpuolisesti vahvistettu. Sisähän nyt! Te, vaimot, muistoksenne Olette templin ansainneet: ei kaikki Italian ja sen liittolaisten miekat Olisi tätä rauhaa aikaan saaneet. Neljäs kohtaus. Rooma. Julkinen paikka. MENENIUS. Näettekö tuota Capitolin kolkkaa, tuota ulkonemaa tuolla? SICINIUS. Kuinka niin?

Elon hyöky se tulvii rankka, Niin raittiina, nuorena vaan Luo templin, min muuri vankka Jäi aikoja uhmimaan. Hän piirtävi luonnoksen tapaan Hätähätää porttaalin tään, Sen goottisen kaaren vapaan Ja sen suikon katkenneen pään, Apostolit pitkät vielä Sekä keskehen Mestarin Ja pääskyn, mi sirkutti siellä, Olall' istuen Luciferin.

EGLON. Mist' uhkaa miekka paljastettu taas? BAALAK. Kysytkö tuota? Poika Baalakin Ei vihollist', ei vaaraa aavista, Jok' uhkaa valtaistuintas? O aika! Mik' aatoksias kietoo? Papitko Ja templin neitsyeitten kiimaukset ? EGLON. Puhua palvelias suo sana ! BAALAK. Vait! Ja kuule, kerron sulle kaikki!

Ja kädessä malja ja seppelpäin ohi Minervan templin me kuljimme näin. Yks filosofeerasi, toinen lauloi ja kolmansi katu- tyttöä kauloi. Sa seisoit templisi portahilla ma kuljin varjossa viileen illan. Ja poimut vaattehes valkean loisti ruskossa päivyen laskevan. Sun nähdessä silloin mun seisahti syön kuin Arkipelaagissa aalto yön. Ja aallossa taivahat kuvastui ja taivahan tuhannet tähtöset ui.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät